Enkeli omin käsin

Vanerista valmistettu ja herkin pitsikuvioin koristeltu enkeli on hienostunut joulutunnelman luoja. 

Itsetehtyä iloa

Krista Kimmo

Ajatus vanerisesta jouluenkelistä syntyi, kun edellisestä nikkarointiprojektista jäi yli epämääräisiä vanerisiivuja. Muistin perukoilta kangasteli myös mielikuva jossain käsityölehdessä joskus nähdystä mukavanmuotoisesta kartonkienkelistä. Ideat yhteen, ja siitähän tulee vanerienkeli.

Käsityölehteä ei enää löytynyt, joten piirsin enkelin vapaalla kädellä ruutupaperille. Piparkakkumuotti voisi myös toimia hyvin mallina.

Tein enkeleistä kahdenlaisia versioita, yhdestä kappaleesta sekä kahdesta, vartalon ja siivet erillisinä. Jälkimmäinen on minusta mukavamman näköinen, mutta materiaalihukka on hurja.

Leikkasin enkelit vanerista pistosahalla, jota en suosittele. Hienoteräisenäkin se repii reunat. Tositekijä käyttää lehtisahaa, mutta tositekijältä eivät toisaalta ole kaikki lehtisahan terät poikki tai kateissa, kun työhön ryhdytään. No, reunat on aina hyvä hioa.

Ostin askarteluliikkeestä liimattavia taulukoukkuja, jotta saan enkelit lentämään. Kahdesta kappaleesta tehdyn enkelin liimasin yhteen tavallisella puuliimalla. Puupinta on itsessään viehättävä, mutta halutessaan enkelit voi myös maalata, etenkin jos kaapin kätköistä löytyy sopivia maalinjämiä.

Lopuksi seurasi koko homman juju. Tupsutin vaahtomuovipalalla muovisen pitsitabletin läpi enkeleiden helmoihin ja siipiin kulta- tai hopeamaalia. Käytin vesiliukoisia lennokkimaaleja, kun niitä saa pikkupurkeissa. Maalin kanssa kannattaa olla varovainen, tai se leviää, eivätkä pitsikuviot näy.

KRISTA KIMMO

Enkeli on tehty veneenikkunoista ylijääneestä kolmemillisestä mahonkivanerista. Koivuvaneri on myös vallan hyvää.

Jos vanerinkäyttö hirvittää, voi samantapaisia enkeleitä tehdä tukevasta kartongista, ja liimata niiden helmoiksi kakkupaperia, paljetteja, helmiä tai mitä nyt mieleen juolahtaa.

Jos maalaat enkelit, ne kannattaa maalata molemmin puolin, koska ripustettuna ne pyörivät ilmavirran mukana.