Ruokakaupassa tehdään ratkaisevia talouspäätöksiä

Talous on kuralla ja vienti ei vedä, eikä apua sieltä ole tulossa. Siksi taloustieteilijät korostavat kotimaisen kulutuksen ja tuotannon merkitystä tilanteen parantamisessa.

Eräs lehti kertoi juuri, että Suomeen tuodaan yhä enemmän ulkomaalaisia elintarvikkeita, joita voidaan täällä itsekin tuottaa.

Miksi? Ja mitä tekee kauppa?

Kaupassa raivattiin juuri tilaa valtavalle hyllylle uutta tanskalaista jugurttia varten – tuotteena kuusi desilitran kokoista pientä muovipulloa pakattuna vielä pahvipakkaukseen. Pullo tyhjenee yhdellä kulauksella. Hinta on yli kuusi euroa litra.

Vieressä on toinen hylly, jossa on kotimaista jugurttia. Sitä myydään litran pahvipakkauksessa hintaan 1,5 euroa litra.

Sitten on kokonainen oma pakastin täynnä tanskalaista jäätelöä pienissä muovipurkeissa. Se maksaa 13,5 euroa litra. Jätettä tulee enemmän kuin itse tuotetta.

Jälleen vieressä on kotimaista jäätelöä pelkässä litran pahvipakkauksessa – kolme euroa litra.

Seuraava vihreiden vegaanien trendiasia on korvata kotimainen maito jollakin riisi- tai soijamaidolla. Ei väliä, vaikka sen on tehty amerikkalaisesta soijasta, joka on lisäksi 90-prosenttisesti geenimanipuloitua, sisältää vähemmän ravinteita kuin maito ja maksaa 2–3 kertaa enemmän. Ei tunnu haittaavan, vaikka kotimaiselta tuotannolta vaaditaan aivan kohtuuttomuuksia.

Miksi kauppias myy ranskalaisesta taikinasta tehtyä lämmintä patonkia, vaikka naapurissa on suomalainen menekkivaikeuksissa kituva leipomo? Ei ainakaan raaka-aineen hinnan vuoksi, koska vehnä on täällä jopa halvempaa kuin Keski-Euroopassa.

Miksi kauppa ottaa hyllyyn 20 erilaista ulkomaalaista mysliä yhden ainoan kotimaisen lisäksi? Kuluttaja muka tarvitsee vaihtoehtoja. Ei kukaan tarvitse 20 erilaista mysliä.

Voi tulla vain siihen lopputulokseen, ettei kauppaa pätkääkään kiinnosta yhteiskunnallinen vastuu vaan pelkkä voitontavoittelu. Niin huimaa vauhtia korvautuvat kotimaiset elintarvikkeet tuontitavaran tieltä kaupan hyllyissä.

Toisaalta kuluttajat väittävät haluavansa lähiruokaa ja kotimaisia tuotteita, mutta todellisuus osoittaa päinvastaista. Jos myös kuluttaja tekisi ekologisen ja isänmaallisen valinnan, säästyisi sekä valuuttaa että luontoa. Samalla ylläpidettäisiin kotimaista työllisyyttä.

Keskiverto suomalainen käyttää 12 prosenttia tuloistaan ruokaan. Todellisuudessa valtaosalle on aivan sama, mitä ruokakaupasta ostaa. Se ei paljon taloutta hetkauta. Se on helppo havaita, kun katselee kasalla, mitä kaupasta ostetaan.

Halpojen suomalaisten peruselintarvikkeiden osuus on laskussa häviävän pieni valmiiden ulkomaisten einesten rinnalla.