Jos terveysmetsään haluat mennä nyt
16.7.201802:00
Suomalaiset metsänomistajat pitävät hallussaan ihmelääkettä. Se laskee verenpainetta ja sykettä, vähentää stressiä ja parantaa verenkiertoa.
Lääke on ollut olemassa jo kauan ennen meitä, nimittäin metsä.
Kaupungistumisen ja somemaailman vilskeessä lääke on jäänyt hieman unholaan. Toisin on nyt.
Pikaisella selauksella löysin useita metsän terveyshyötyihin liittyviä otsikoita, kuten ”Näin metsä hoitaa sydäntä” ja ”10 tapaa, joilla metsä hoitaa terveyttäsi”.
Kesäkuussa Lahden kaupunki ilmoitti suunnittelevansa terveysmetsää Päijät-Hämeen keskussairaalan viereiselle luonnonsuojelualueelle.
Terveysmetsään rakennettavilla reiteillä voisivat käyskennellä niin sairaalan potilaat, henkilökunta kuin alueen asukkaatkin.
Esimerkiksi Japanissa lääkärit ovat jo pitkään ohjanneet potilaita ”metsäkylpyihin” sertifioituihin terveysmetsiin.
Mutta miten terveys- ja virkistyshyötyjä voitaisiin arvottaa rahallisesti?
Metsäkeskus uutisoi alkuvuodesta ensimmäisestä luontomatkailusopimuksesta, joka tehtiin yksityisen metsänomistajan ja luontomatkailuyrittäjän välille Kuusamossa.
Metsäkeskuksen hankkeen kautta syntyneen sopimusmallin mukaan metsänomistaja voi määritellä maksun jokaisesta hänen maillaan kulkevasta matkailijasta luontomatkajärjestäjälle. Pienistä puroista syntyvät isot virrat.
Mistä tahansa pöpeliköstä metsänomistajan ei kuitenkaan kannata havitella tuloja, sillä niissä voi kuka vaan köpötellä jokamiehenoikeuksien ansiosta.
Metsien virkistysarvokysymykseen ovat pureutuneet myös Tapio ja MTK, jotka ovat kehittäneet virkistysarvokaupan sopimusmallin.
Sopimuksen idea on, että kauppa kohdistuu vain sellaisiin kohteisiin, joiden virkistysarvo ylittää jokamiehenoikeudet.
Kaupassa maanomistaja myisi metsänsä virkistysarvon ostajalle, joka maksaa siitä markkinoiden mukaisen korvauksen.
Näin saataisiin ohjattua osa kasvavista luontomatkailun tuloista myös maanomistajille.
Pirstaloituneiden tai pienten metsätilojen ja luontomatkailuyrittäjien kohtaaminen voi kuitenkin olla vaikeaa.
Tähän rakoon voisivat iskeä metsänhoitoyhdistykset, metsäkeskus ja muut palveluntarjoajat: yhdistämällä vierekkäisten metsänomistajien palstat voitaisiin saada aikaan luontokohteiltaan monipuolisia matkailupolkuja.
Lisäksi esimerkiksi kaupunki voisi maksaa metsänomistajalle maisema-arvojen ylläpidosta.
Ajatus on toimiva. On kuitenkin todennäköistä, että harvempi metsänomistaja haluaa myydä metsänsä virkistysarvoa ilman naapurin esimerkkiä.
Toistaiseksi metsän virkistysarvolle ei ole olemassa mitään selvää referenssiarvoa. Mikä ylipäätään on metsän virkistysarvon markkinahinta?
Jonkun silmä lepää valoisassa mäntymetsässä, kun taas toinen nauttii kosteasta ja hämärästä kuusikosta. Hyttysistä viis.
MTK:n mukaan virkistysarvo määritellään periaatteessa myyjälle mahdollisesti koituvien tulonmenetysten ja ostajan virkistysarvosta saaman hyödyn perusteella.
Virkistysarvokaupan sopimuksen ehdot ovat aina osapuolten itse määriteltävissä. Jos metsänomistajalla ei ole hetkeen tulossa hakkuisiin sopivia kuvioita tai hän ei halua hakata lainkaan metsään, virkistysarvokauppa voisi mahdollistaa väliaikaisen tai pysyvämmän tulonlähteen.
Pulleasta rahapussista haaveilevan metsänomistajan ei kuitenkaan kannata syöksyä suin päin pelkän virkistysarvokirstun varaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
