Ihmisen on tyydyttävä vähempään

Ilmastonmuutos on vaihteeksi otsikoissa, mutta muuttuuko mikään? Tuskin ainakaan oma-aloitteisesti.

Kysymys on niin radikaalista muutoksen tarpeesta, ettei muutos tule onnistumaan ilman selkeitä sääntöjä ja niiden valvontaa. Ravintotottumusten lisäksi joudutaan tarkistamaan muun muassa liikenteeseen, matkustamiseen ja asumiseen liittyviä tapoja.

Nämähän tiedämme. Toivottavasti ei ole pakko oppia suorastaan askeettiseen elämänmalliin!

Vaikka energiatehokkuus paranee varmaankin alalla kuin alalla, sen vaikutus mitätöityy, kun kehittyvissä maissa kulutuksen makuun pääsevien määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Länsimaista levinnyt mukavan elämän malli valtaa alaa.

Siinä yhä useampi toiminto tapahtuu teknisten välineiden avulla ja teknisesti tuotetulla energialla lihasvoiman sijaan. Ilmastohaittojen lisäksi tulevat terveyshaitat.

Jos linkolalainen teknologian halveksunta onkin yliammuttu ajattelutapa, on se suunnan näyttäjänä tarpeellinen ainakin fyysisen toimintakyvyn säilyttämisen kannalta.

Talouden kasvua pidetään edistyksen ja tasapainon kannalta välttämättömänä. Ehkä suurin ja nopeimmin kasvava ala on matkailu, mutta se tuottaa merkittävän määrän ilmastohaittoja, samoin kuin muukin liikenne maassa, merellä ja ilmassa.

Matkailu on monessa mielessä hieno asia. Mutta eikö se kuulu kuitenkin vähemmän välttämättömän piiriin?

Puhuttelevaa on tieto, että lentäen matkailu on nykyään mahdollista vain alle viidelle prosentille maailman ihmisistä. Entä sitten, kun luku on 50 prosenttia? Tai kun yhä suuremmat asunnot ja kaupalliset tilat tarvitsevat energiaa valaistukseen, lämmitykseen ja jäähdytykseen lähinnä ylellisyysmerkityksessä? Jos miljardien kunnollista asuntoa, mukavuuksia ja paljon muuta vailla olevien ihmisten tarpeisiin vastataan lännessä käytettävin normein, onnistuisiko se?

Myös asevoimien ylläpito on valtavaa energianhaaskausta, josta ei periaatteessa ole mitään järjellistä hyötyä nykyään. Tarve perustuu menneisyyden ruokkimaan vainoharhaiseen kuvitelmaan. Tiedetään, että demokratiat eivät sodi keskenään ja että siihen suuntaan ovat menossa kaikki maat. Valistus on voimakas vaikuttaja.

Voimme kuvitella, kuinka vaikeaa tulee olemaan, jos joudutaan asettamaan henkilökohtaiset energiakiintiöt, jotka koskevat köyhiä siinä kuin varakkaitakin. Olisiko kiintiöitä ylipäätään mahdollista edes valvoa? Ja nähtäisiinkö ne yksilönvapauden rajoittamisena? Silti se saattaa olla tulevaisuutta!

Niin tai näin, asiaan vaikuttaa yhä epätietoisuus siitä, onko ilmastonmuutos edes otettava todesta. Ja sekin, että talouden alhosta selviämisen lääkkeenä pidetään täysin päinvastaista toimintatapaa.