Maalla on kivaa!
15.8.201216:00
Mooi, olen Kim Karl-Sebastian Raiskinen, täytin viime helmikuussa 11 vuotta. Pikkusiskoni Mona-Emmi-Katariina 9 v. istuu vierelläni. Auto on pakattu, äiti on laittanut evästä kylmälaukkuun ja se jököttää mun ja Monan välissä. Isä on puunannut auton metallivanteita hammasharjalla aamupäivän ja äiti on kantanut tavaraa autoon. Mä tein Frontside Ollien!
Olemme lähdössä äidin veljeä tapaamaan johonkin kauas maalle. Siellä ne asuu talossa keskellä peltoa ja viljelee lehmiä. Me käydään joka vuosi.
Isin uudella menopelillä mennään. Iskä vaihtaa autoa joka toinen vuosi, se ei tykkää katsastaa. Ensimmäinen reissu uudella autolla tehdään aina Erkin ja Riitan luo.
Maalla on kivaa, siellä on saman ikäiset serkut Antti ja Anna. Äiti on selittänyt, kuinka ne on Riitan kanssa leikkineet käpylehmillä ja lummepossuilla. Me leikitään Antin ja Annan kans pleikkarilla, siellä on melkein samanlainen kuin meillä – kakkonen.
No, siellä ei kyllä ehdi paljoakaan pleikata, siellä on koko ajan jotakin menoa. Antti tykkää rakentaa majoja ja hyppyreitä, siellä on vanhoja polkupyöriä joista kunnostetaan krossipyöriä. Me ollaan Antin kans stunttiajajia, Mona ja Anna leikkii meidän vaimoja.
Serkut ei oo käyneet ollenkaan muskarissa, eikä vauvauinnissa. Anna ei käy viulutunneilla, eikä tanssimassa, ei edes pianotunnilla. Anttikaan ei ole missään harrastuksissa, se vain pyörii siinä kotipihassa ja kavereidensa luona.
Meillä äiti ja isi kuskaa meitä joka päivä johonkin harrastukseen. Äiti haluaa, että me kehitytään.
Mä tykkään skeittata ja se on kivaa! Antti on luvannu, että nyt kun tuun, johonkin heinävarastoon voitaisiin rakentaa ramppeja. Voiko niitä itse tehdä? En tiedä.
Antti on muutenkin vähä likainen, äiti ei ikinä antaisi mun olla tuollaisissa vaatteissa.
Öllölään! Isi huutaa, iskä sanoo aina, että äidin kotitalo on öllölä, se ei vissiin tykkää käydä siellä. Aina ekana iltana ne tutkii Erkin kanssa uutta autoa, saunoo ja juo olutta. Mun mielestä aivan aamuun saakka.
Muina päivinä ne ei puhu toisilleen enää mitään. Jännää, ne varmaan saa aina kaiken sanottua yhdessä illassa. Meillä Antin ja Annan kans juttua piisaa.
Me ollaan salailtu puskissa kun äiti ja Riitta juo viiniä talon kuistilla.
Makeaa viiniä, kuulin ku äiti Alkossa sanoi, että viini pitää maalaisille olla vähän makeampaa. Äidin sisko on laittanut taloaan mieleisekseen ja äiti ei oikeen tykkää, kun hänenkin huoneeseensa on taas kajottu.
Anna joka nukkuu siellä, yrittää ymmärtää Slade-julisteet seinillä, mutta haluaisi kovasti laittaa Robinin kuvan niiden tilalle. Äiti on sanonut, että vaikka Riitta asuukin siellä, on se myös hänenkin koti.
Joka kerta me ollaan tultu viikoksi, mutta lähdetty jo kolmen päivän päästä Power Parkkiin.
Jostakin Myrna-kupeista aina puhutaan, jotakin on hukassa, sen jälkeen ääni kovenee ja puhutaan metsistä ja lammen rannasta. Jollakin on jokin perintö, en tiedä mikä se on, mutta siitä aina puhutaan kiivaasti. Meidät, Erkin mukaan ”kakarat”, laitetaan nukkumaan jo hyvissä ajoin.
Aamulla, kun kesäaitasta herätään, on auto jo pakattu ja isi kaasuttaa menemään. Erkkiä ja Riittaa ei näy, vain serkut vilkuttaa. Äiti on punakka ja on kuin olisi itkenyt. Isi on pahalla päällä. Tunnelma vapautuu vasta sadan kilometrin jälkeen kun isi huikkaa:
”Nyt päästiin Öllölästä huvipuistoon!”
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
