Viljelijälle palkkio peltolintujen pesien suojelusta

Sari Penttinen kirjoitti peltolintukantojen vähenemisestä (MT 15.1.). Olen huolestuneena huomannut saman ilmiön.

Peltolintujen kanta on pienentynyt lyhyessäkin ajassa huolestuttavasti. Jutussa olleiden hyvien syiden lisäksi on valitettavasti myös tosiasia, että osa viljelijöistä on täysin välinpitämättömiä pesien säästämisessä.

Pesien säästäminen on verrattain helppoa. Kukaan ei häviä taloudellisesti eikä muutenkaan parin kylvämättömän neliön takia. Se on vain tahdosta kiinni.

Olen merkannut joitakin pesiä näkyvästi myös naapurien lohkoille – vaihtelevalla menestyksellä. Osa viljelijöistä säästää pesän ja osa ajaa kylmästi sekaan.

Osa linnuista tekee vielä uuden pesän tuhoutuneen tilalle. Se on kuitenkin valmiiksi tuhoon tuomittu, koska varislintujen pesintä on jo siinä vaiheessa niin pitkällä, että pienet kuovin ja töyhtöhyypän poikaset ovat niille helppoa saalista.

Yksi lisääntynyt uhka on voimakkaasti kasvanut naakkakanta, jota ei ollut ennen pesiä hävittämässä.

Nykymuutokset muutenkin peltoalueilla – muun muassa uusjaoista ja tilusjärjestelyjen lisääntymisestä johtuen – ovat vähentäneet piennaralueita ja samalla peltolintujen pesimäalueita.

Yksi hyvä keino pesien ja peltolintujen kannan suojeluun tässä vaiheessa, kun pesijöitä on vielä jäljellä, on, että suojelluista pesistä maksettaisiin viljelijöille korvausta. Pesät tai pesimä­paikat voitaisiin tila­tarkastuksen yhteydessä tarkistaa tai tiedot kerätä muuten.

Nyt olisi aika toimia, koska maksetaanhan tukea paljon vähäpätöisemmistäkin asioista. On kaikkien etu, että pelto­maisemat, niin viljelyn kuin peltolintujenkin osalta, pysyvät asuttuna. Pesiä suojellen tulevaan kevääseen.