Ahvenanmaan kultaa

Ingmar Erikssonista tuli eläkepäivillään viinitilallinen. ”Nautin hyvin harvoin viinaa. Kun on tällä alalla, pitäisi mieluiten olla absolutisti, muuten joutuu helposti hunningolle.” Riitta Mustonen 

Mielipide

15.9.201016:00

Kolumni

Riitta Mustonen

K ullankeltainen neste kuultaa käsinpuhalletussa pullossa, jonka sisällä on lasinen omena. Juoma on Ålvadosta, Oolannin omaa omenaviinaa.

Pelkkä pullo on jo helmi, saati sitten juoma sen sisällä: pehmeää, lämmittävää, vähän karvasmanteliin vivahtavan makeaa omenakonjakkia. Tätä ei saa sanoa calvadokseksi, sillä se nimi on varattu tietyllä Ranskan alueella tuotetulle juomalle, mutta nimi Ålvados sopii hyvin tälle tisleelle.

Ålvados tulee Tjudö Vingårdista, missä Peter ”Bongo” Eriksson aloitti viininvalmistuksen vuonna 1996. Bongo menehtyi liikenneonnettomuudessa viisi vuotta sitten 42-vuotiaana, jolloin hänen setänsä Ingmar Eriksson, 72, otti sukutilan hoitoonsa.

”Ala oli minulle uusi. Olin ollut eläkkeellä seitsemän vuotta. En halunnut, että Vestergård menee pois suvulta”, Eriksson perustelee.

Tila tuottaa noin 30 000 litraa viiniä ja 3 000 litraa tisleitä eli ålvadosta ja sokerijuurikasrommia. Vuosi sitten alettiin tislata myös viskiä ahvenanmaalaisesta Stallhagen-oluesta.

Ålvados on Tjudön viinitilan ykköstuote ja isännän mielestä parempaa kuin esikuvansa calvados. ”Calvadosia saa myydä jo kahden vuoden kypsytyksen jälkeen, mutta Ålvados kypsyy tammitynnyreissä vähintään kahdeksan vuotta. Meillä on jo kymmenen vuotta vanhaa XO-ålvadosta eli extra oldia.”

Maun pehmeys tulee myös siitä, että ahvenanmaalaiseen tisleeseen käytetään makeita ruokaomenia, kun taas Ranskassa calvadosta varten viljellään pieniä, happamia lajikkeita.

Oikeastaan Ålvadokseen tulee kuutta lajiketta omenaa, mutta mitä ne ovat – se on salaisuus. ”Omena-alalla on paljon salaisuuksia”, Eriksson virnistää.

Litraan ålvadosta kuluu noin 35 kiloa omenia. Niistä puristetaan 15 litraa mehua, joka käytetään viiniksi ja tislataan litra viinaa.

Kullankeltaisen värinsä ja arominsa ålvados saa Normandiasta calvadosalueelta tuoduista tammitynnyreistä.

Haasteellisin vaihe valmistuksessa on tislaaminen. Täytyy osata maistaa, milloin lopetetaan niin sanottu sydämen otto. ”Ensin otetaan pää pois eli metanoli ja lopuksi häntä. Loppuosassa on ei toivottuja alkoholeja, jotka haisevat ja maistuvat pahalta. Lämpötilan hallinta on tarkkaa. Toisen tislauksen jälkeen juoma on kirkasta kuin vesi.”