Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Talopakettimyyjien murhe on myös Orpon ja Purran ongelma

    Hallitusneuvotteluissa puhutaan liikaa leikkauksista ja liian vähän talouden kasvusta. Vain investoinnit tuovat työtä ja verotuloja. Säästöt pikemminkin vähentävät niitä. Samalla hallitus kohtaa erityisesti rakentamisen romahtamisen, mikä perinteisesti on tarkoittanut elvytystä. Siihen ei ole enää rahaa.

    Talopakettien myynnin putoaminen jopa puoleen on pysäyttävä uutinen (31.5.). Siihen kannattaisi havahtua myös säätytalon hallitusneuvotteluissa. Tätä Suomi ei nyt tarvitsisi.

    Taloteollisuutta seuraavan tutkimusyhtiön johtaja Aarne Jussila ei pelkää sanoa, mistä on kysymys. ”Edes 1990-luvun jälkimainingeissa ei mennyt yhtä huonosti. Aloitusmäärät ovat alimmillaan vuoden 1970 jälkeen”, Jussila ennustaa.

    Tiedot Helsingin ja muiden suurten kaupunkien uudistuotannon romahtamisesta ja vanhojen asuntojen hintojen laskusta vahvistavat suhdannekuvaa.

    Vaikka kiinteistövälittäjät kuinka näkisivät käänteen merkkejä, asuntojen hintojen lasku Helsingissäkin saattaa jatkua vielä ainakin ensi vuoteen.

    Rakentaminen on talouskasvun tärkeä moottori. Yhden rakennusmiehen on usein laskettu työllistävän toisen henkilön kaupassa, kuljetusyrityksissä tai muissa ammateissa.

    Kun puurakentaminen on ilahduttavasti vallannut alaa, suhdanteen heikkeneminen iskee myös sahoille ja välillisesti metsänomistajille.

    Kun samaan aikaan myös isojen metsäyhtiöiden tuloskunto on osoittanut hiipumisen merkkejä, Suomen viennin tukijalan varaankaan ei voi enää viime vuosien tapaan laskea.

    Kansainvälisen talouden elpyminen pelastaisi paljon, mutta varmaa sekään ei sotaa käyvässä Euroopassa ole.

    Kun taantuma on tulossa, elinkeinoelämä hakee turvaa valtiosta. Nyt hallituksen muodostajan Petteri Orpon (kok.) ja valtiovarainministeriksi povatun Riikka Purran (ps.) kädet ovat sidotut.

    Elvytykseen ei ole enää rahaa, koska velkaantuminen on luvattu taittaa.

    Samaan aikaan Orpon tavoitteena on sopeuttaa valtion taloutta kuudella miljardilla eurolla neljässä vuodessa. Leikkauksia tästä lienee neljä miljardia euroa ja talouskasvua vauhdittavia toimia kaksi miljardia.

    Vaikka leikkaukset ovat vaikeita tehdä, ne ovat samalla kasvua edistäviä hankkeita selkeämpiä.

    Silti kasvuun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Sen varassa Suomi lopulta on. Säästöjä tarvitaan, mutta työpaikkoja ne eivät tuo. Sen sijaan uudet investoinnit tuovat sekä työtä että uusia verotuloja.

    Jos kasvu ei käynnisty, Orpon talousohjelma ei välttämättä riitä velkaantumisen taittamiseen. Tällöin on vaarana, että vihervasemmiston ennustama kansan kurjistuminen vain syventää velkakierrettä.

    Uuden hallituksen ongelmana on kuunnella samaan aikaan talopakettikauppiaita ja ekonomisteja, jotka vaativat talouden rakenteiden uudistamista suhdannekuopan yli.

    Hallituksen olisi nyt pystyttävä tekemään työnteosta sosiaaliturvaa kannattavampaa ja leikattava muun muassa työttömyysturvaa. Myös tuloveronalennukset voivat olla tarpeen, niin omituisilta kuin ne säästöjä etsivässä maassa kuulostavatkin.

    Vihreää siirtymää ei kannata missään tapauksessa vähätellä. Amerikkalaisten vetytehtailijoiden lupauksiin kannattaa suhtautua krittisesti. Silti vihreä siirtymä etenee erityisesti energiantuotannossa vauhdilla, josta ei kannata jäädä sivuun.