Paikallisestikin vaikuttava yliopisto

Unohtakaa termi maakuntayliopisto. Vaikka Suomessa yliopistoja on aikoinaan perustettu myös aluepoliittisista syistä, ei mikään yliopisto voi olla vain maakunnallinen toimija – ei muualla Suomessa sen paremmin kuin pääkaupunkiseudullakaan.

Kaikki yliopistot ovat osa kansainvälistä tiedeyhteisöä: toimimme eurooppalaisilla ja globaaleilla markkinoilla. Siinä ei tärkeintä ole sijainti, vaan osaamisen kärki ja sen laatu sekä verkottuminen parhaiden kumppanien kanssa, sijaitsevat ne maantieteellisesti missä tahansa.

Enää ei myöskään riitä, että tiedeyhteisö kommunikoi vain keskenään ja julkaisee pelkästään toisiaan varten. Tutkimuksen täytyy olla sillä tavoin avointa, jotta se on yhteiskunnan hyödynnettävissä esimerkiksi innovaatioiden ja uuden liiketoiminnan muodossa.

Kaikilla yliopistoilla on kuitenkin myös alueellinen tehtävä, kansallisen ja kansainvälisen tehtävän lisäksi.

Yliopistojen tehtävä on tuottaa kansainvälisesti kilpailukykyistä koulutusta ja tutkimusta. Lisäksi niillä on kansallinen tehtävä lisätä maansa hyvinvointia ja kilpailuetua. Näiden lisäksi yliopistot ovat alueensa moottoreita lisäten ympäristönsä elinvoimaa ja hyvinvointia uusilla osaajilla, tiedolla, innovaatioilla ja liiketoiminnalla.

Parhaimmillaan yliopistojen ympärille syntyy vireitä ja tuottoisia innovaatioekosysteemejä, joissa erilaista osaamista yhdistämällä syntyy tutkimustuloksia, uusia yrityksiä ja kasvua.

Kun tällainen erilaisten osaamisten törmäyttäminen saadaan toimimaan, lopputulos on paljon enemmän kuin osiensa summa. Myönteinen menestyskierre ruokkii itse itseään ja säteilee ympäristöönsä.

Tässä kokonaisuudessa yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla, ammattikouluilla, tutkimuslaitoksilla ja muilla toimijoilla on omat tehtävänsä, jotka täydentävät toisiaan. Mielestäni meidän pitää mahdollisimman pian katsoa, miten yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat yhdessä parhaiten auttaa uudistamaan alueensa elinkeinoelämää ja myös julkista sektoria.

Innovaatioille on tärkeää, että niitä voidaan käytännössä kokeilla riittävän lähellä syntypaikkaansa. Erilaiset paikalliset ja alueelliset kokeilu-, pilotointi- ja demonstrointimahdollisuudet ovat usein tärkeitä ja välttämättömiä portaita maailmanmenestykselle.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kotikaupungeilla ja niiden ympäristökunnilla on siten merkittävä rooli tällaisten mahdollisuuksien edistäjinä.

Jotta kuvaamani innovaatioihin perustuva kasvumalli toimisi, meidän on nopeutettava uuden tiedon siirtämistä käytäntöön. Tätä varten on lisättävä tutkijoiden ja hyödyntäjien vuorovaikutusta tutkimusprosessin alkuvaiheesta lähtien.

Lopputulos voi olla erilainen ja parempi kuin kukaan alun perin osasi kuvitellakaan. Tällainen tavoite on kyllä vuosikausia ollut kaikenlaisissa strategioissa ja linjapapereissa, mutta toimintakulttuurin muutos on ollut hidas. Ehkä tämä johtuu riittävien kannusteiden puutteesta.

Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittareita yliopistoille tarvittaisiin muutenkin pikaisesti, onhan se vaikuttavuus yksi kolmesta perustehtävästämme. Yksi ilmeinen mittari on valmistuneiden työllistyminen.

Kun lisäämme tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä voimme edesauttaa elinkeinojen ja yritystoiminnan uusiutumista ja luoda uusia työpaikkoja. Tämä on myös hallituksen työllisyys ja kilpailukyky -kärkihankkeen tavoite.

Pelkkä alueellisuus ei kuitenkaan riitä kuin alkuun, sillä yritysten kasvun edellytys on kansainvälistyminen. Siinäkin yliopistoilla on tekemisen paikka.