Reilun raakaa pellonraivausta
Kuva: Jaana Kankaanpää12.10.201116:00
Ralli radalla
Suo, kuokka ja Jussi. Siinä on kaikkien meidän suomalaisten kuva peltoa raivaavasta raavahasta miehestä. Valtava suokuokka heiluu, ärräpäitä lentää, valkoisen hurstipaidan alta valuu hikinorot. Naama on mustana, muutama hammas loistaa rivissä ankeutta huokuvan ikimetsän keskellä.
Peltoa raivattiin alkuaikoina raakalla lihasvoimalla, sisulla ja elämisen pakolla. Ihmisen keksiessä höyrykoneen ja polttomoottorin pellon raivuu helpottui jo huomattavasti. Ensimmäiset puskutraktorit ja hullujussit tekivät päivässä sen työn mitä ennen kuokalla huseeratessa meni viikkoja.
Vuosikymmenet kului, tekniikka kehittyi. Kymmenisen vuotta sitten naapuri laittoi yhden yön aikana metsän lappeelleen monitoimikoneella ja raivasi sen pelloksi muutamassa päivässä. Valtavan isoot traktorit ja jyrsimet jauhoivat metsänpohjaa yötä päivää. Ne murskasivat kannot ja muun alustan humuksen sekaan ja seuraavana keväänä pellolla kasvoi jo heinää.
Minkäslaista tuo pellon raivuu on tänäpäivänä? Se on paljon helpompaa kuin heinän teko. Ei tarvitse kuin sohvalta soittaa jollekin metsäteollisuuden puunostajista ja myydä kaikki mitä he haluavat metsästäsi ostaa. Leimikkohon ei jää kannon kantoa, ei oksan oksaa, ei risun risua. Melekeen varvukki on nakattu hakkurihin. Ei tarvitse kuin kerätä kivet pois ja pelto on valmis.
Kuulin uutisista, että on aloitettu oikeen tutkimus siitä, köyhdyttääkö kantojen ja risujen vienti metsäpohjan ravinnetaloutta. Mä voin ny perstuntumalla, ilman vuosien mittailuja, palavereja, seminaareja ja väitöskirjoja kertoa, että kyllä se köyhdyttää. Jossakin luki, että metsä saa tulevaan kasvuun tarvitsemansa ravinteet maahan tippuneista kuusen ja männyn neulasista. Herttinen! Minä alakaan säilömään joulukuusen neulaset visusti taltehen. Ei tartte sitte kukkapenkiille keväällä laittaa muuta...
Mä luulen että tuon tulevan tutkimuksen tulos on riippuvainen siitä, kuka sen rahoittaa. Metsäjättien mukaan kaiken pois vienti ei tietenkään köyhdytä maata. Luonto- ja metsäntutkijat saisivat päinvastaisen tuloksen.
Lannoitetehdas Yara saisi ensin tulokseksi, että ei se köyhdytä ja korjaisi sitten kymmenen vuoden päästä tutkimustulostaan ja myisi metsälantaa maansa raiskanneille.
Kyllä metsänomistajia viedään taas kuin kuhaa verkossa. Ekolokisuuden ja risukaupan nimissä yritetään ostaa melkein ilmaiseksi kaikki, mitä metsästä lähtee. Kaupunkilaismetsäjäärät ovat heti mukana, metsässä on paljon helpompi liikkua, kun ei siellä oo risuja.
Alkuasukasheimolaiset myyvät, kun saavat pikkuusen kiiltävää kaulallensa. Parinkymmenen vuoden päästä sitten ihmetellään, miksei metsät kasva entiseen malliin. Metsänhoitolaitos prissaa lannoittamaan. Siinä vaiheessa metsäjätit tarjoavat ”edullista” lannoitetta juuri ostamastaan lannoitetehtaasta. Silloin on metsänomistajan turhaa enää kyykkiä, jos sontaa ei ole edes housuissa. Minä en ole koskaan ymmärtänyt tuollaasta metsän ryöstöviljelyä.
No, ei huonoa, ettei jotaki hyvääki. Tulevaisuuden lannoittamattomista metsistä tulee puutavaraa vähän, mutta se on armottoman laadukasta ja hyvää, tiukkasyistä karmivärkkiä. Ja tuo pellonraivuu on tosiaankin tänä päivänä luonnikasta touhua, ei tartte ku näppäällä kännyhyn numero ja antaa kaikkensa!
Kirjoittaja on teuvalainen muusikko ja maanviljelijä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
