Eduskunta kaivautuu poteroihin

Hallituksen jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta, sanoo Suomen perustuslaki.

Kai sen sitten voi hoitaa niinkin kuin eduskunnan puhemiehistö keskiviikkona sopi. Määrätään, että eduskunnassa on äänestysten aikana paikalla enemmän hallituspuolueiden kuin opposition edustajia.

Eduskunnan puhemiehen mukaan kyse ei ole hallituksen, vaan eduskunnan oman toiminnan turvaamisesta.

Oikeassa puhemies on. Eduskunnan homma sujuu, kun hallituksen esitykset etenevät.

Jos tulisi sovittamattomia ristiriitoja, lähtisi hallitus – ja samalla eduskuntakin aikaistettuihin vaaleihin. Toisin kuin Marilyn Monroe -elokuvan herrasmiehet, istuvat ministerit ja kansanedustajat eivät pidä vaaleista.

Ihan oikeasti on niin, ettei kansan valitseman eduskunnan tahdon pidä antaa heilahdella miten vain sen mukaan, kuka kulloinkin sattuu olemaan paikalla.

Mutta kyttäämiseksi menee, jos hallituspuolueen kansanedustaja saa luvan poissaoloon vain, jos menee treffeille opposition kansanedustajan kanssa. On sellaisia pareja syntynyt tähän asti ilman että puhemiehiä on tarvittu puhemieheksi.

Heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa? Ei sitä ole tarvinnut pohtia senkään jälkeen, kun Kekkosen ajasta siirryttiin hallitusten nelivuotisiin diktatuureihin. Niiden varmemmaksi vakuudeksi hallitusohjelmat sovitaan ennen kuin vaaleissa valitut kansanedustajat ehtivät vallankäytön paikalle.

Parhaiten rinnakkain diktatuuri ja demokratia ovat kulkeneet antiikin Roomassa ennen keisareita. Sodan tai muun hädän hetkellä johto annettiin diktaattorille, ei tosin neljäksi vuodeksi vaan kuudeksi kuukaudeksi.

Silloistakin vallan himoa kuvaa, että Cincinnatus tuli kuuluisaksi, kun hän palasi heti sodan voitettuaan maatilalleen auran varteen, vaikka kuutta kuukautta oli vielä jäljellä.

Hallituksen ministerivaihdokset ovat aiheuttaneet keskustelua, miten kokematon ministeri pärjää. Valtiotieteilijät ovat varoitelleet, että vallan ottavat virkamiehet.

Aina ei kokemuskaan auta. Ulkoministeriön virkamiehet tiedottivat julkisuuteen omiaan ilman että hallituksen ylivoimaisesti kokenein ministeri tiesi saati hyväksyi.

Ei sillä, etteikö virkamies voi olla älykäs ja jopa viisas (älykäs selviää pulmista joihin viisas ei edes joudu), kokeneempi ja viisaampikin kuin ministeri.

Mutta kun me nyt olemme valinneet tämän demokratian. Hankala, työläs ja epävakainenhan se on, mutta parempaakaan ei rauhan oloihin ole keksitty.

Demokratiassa kansa hallitsee valitsemiensa edustajien välityksellä. Käytännössä kansanedustajat luovuttavat valtaa edelleen hallitukselle, ja ministerit harkintansa ja kykyjensä mukaan virkamiehille.

Oikein menee, kun virkamies pystyy valmistelemaan asian niin, että ministeri osaa tehdä viisaan esityksen, ja ministerin esitys on sellainen, että eduskunnan enemmistö sen hyväksyy.

Eduskunnan uudet pelisäännöt panevat epäilemään, että eduskunta itse epäilee, pystyykö se tekemään aidosti kansakunnan edun mukaisia päätöksiä sen sijaan että kaivautuu entistä syvemmälle hallituksen ja opposition poteroihin.