Juokse saudinainen, juokse!

Yksinkertaisen pysäyttävä otsikko sattui silmääni juhannuksen jälkeen.

”Saudi-Arabia päästää naiset olympialaisiin”, Britannian yleisradio BBC uutisoi.

Minusta tällaisen asian ei pitäisi olla uutinen 2010-luvulla. Vai miltä kuulostaa: Suomi päästää naiset olympialaisiin?

Eihän niitä öljysheikkien tyttäriä tosiaan ole kilpakentillä näkynyt. Hatunnosto kansainväliselle olympiakomitealle, joka uhkasi hylätä koko saudijoukkueen osallistumisen Lontoon olympialaisiin, mikäli maa olisi kieltänyt naisurheilijoidensa pääsyn kisoihin.

Halu liikkua on luonnollista, muurien sisällä miesten paapominen ei.

Ehkä meillä Pohjolan akoilla on sittenkin asiat aika hyvin.

Nainen ajaa autoa. Nainen omistaa metsää. Nainen kilpailee mäkihypyssä.

Näistä itsestäänselvyyksistä ei viitsisi edes kirjoittaa.

”Onko teillä tosiaan naispresidentti?” japanilainen ystävättäreni kysyi minulta silmät pyöreinä ihaillen pari vuotta sitten.

”Joo, on. Otatko lisää pullaa?” vastasin väsyneesti.

Vaan eipä tarvitse mennä kuin 24 vuotta ajassa taaksepäin, kun naiset eivät Suomessakaan saaneet toimia pappina. Moni ei hyväksy naispappeja vieläkään.

80-luvulla syntyneenä naispappeuden vastustaminen tuntuu täysin käsittämättömältä.

Ja kyllä minua niin harmittaa aina, jos maatilalle soittaessani emäntä kiidättää luurin isännälle. Ryhdistäydy nainen, tekisi mieleni tokaista. Osaat itsekin vastata, onko metsässänne myrskytuhoja vai ei.

Sinisine silmineni uskon, että naisilla on nykyisin vapaa pääsy mihin tahansa herrakerhoon, jos vain on pokkaa mennä.

Vastustan ehdottomasti kaikenlaisia naiskiintiöitä.

Terve pörssiyhtiö palkkaa riveihinsä eri koulutustaustaa, ikäluokkaa ja sukupuolta edustavia henkilöitä. Parhaat ja sopivimmat edetköön johtoportaaseen.

Kiintiöt tekevät vain hallaa huipulle jo kavunneille naisille. Pitäisi vielä erikseen perustella pätevyyttään.

Palataan vielä olympia-areenoille.

Kuvaaja zoomaa vaalean ruotsalaisottelijattaren ruskettuneita reisiä. Kanavalle vastikään hypännyt tv-katsoja saattaa luulla erehtyneensä katsomaan missikisoja, mutta Klüftin Carolinahan se siinä keskittyy korkeushyppyyn.

Yleisurheilijat pinkovat pikkuruisissa pöksyissään minimoidakseen ilmanvastusta, mutta joskus tuntuu, että vähempikin paljastelu riittäisi.

Pystyn nieleskellen hyväksymään saudiviranomaisten vaatimuksen, että karsintarajat ylittävät naisurheilijat saavat kilpailla olympialaisissa, mikäli peittävät vaatetuksella hiuksensa ja vartalonsa. Onhan sekin jo edistystä.

Reutersin uutinen saa minut taas hieraisemaan silmiäni. ”Saudi-Arabia harkitsee sallivansa naisten urheiluseurat.”

Hieno homma, mikäs on ollut aiemmin esteenä? Vastaus menee täysin yli ymmärrykseni: Uskonoppineet ovat pelänneet, että tytöt menettävät urheillessa neitsyytensä.

Haloo Saudi-Arabia, kuuleeko kivikausi?

Valonpilkahduksena mainittakoon, että viime syksynä Saudi-Arabian kuningas Abdullah julisti maansa naisille ensimmäistä kertaa äänioikeuden vuoden 2015 kunnallisvaaleihin.

Halleluuja, naiset ovat pian ihmisiä Saudi-Arabiassakin.