Lihantuottajat, ottakaa valta!
Kaupan liitossa maatalousministerin ajattelua pidetään neuvostoliittolaisena.17.12.201801:00
Viikon kuluttua suomalaisten uuneissa pötköttää seitsemän miljoonaa kiloa sianlihaa. Joulukinkku on kotimaista. Se on laadukasta ja ennen kaikkea halpaa.
Lihansyönti jatkaa kasvuaan. Nykyisillä hinnoilla kasvun ruokkiminen tulee tuottajille kalliiksi. Sikatilalliset eivät selviä edes talkoilla, vaan jokaisen possun mukana on lisäksi lähetettävä kolme euroa lihatalolle (MT 5.12.).
Lihantuottaja saa rahansa lihateollisuudelta. Myös siitä on tullut nollakatteen toimiala. Alan yritysten keskimääräinen liikevoitto vuonna 2017 oli 0,07 prosenttia (MT 28.11.). Sillä ei suuria juhlia järjestetä.
Tosin lihafirmojenkin etuja valvova Elintarviketeollisuusliitto ETL juhli 75:tä vuottaan juuri marraskuun lopussa. Juhlan aattona HKScan antoi potkut toimitusjohtajalleen Jari Latvaselle, joka oli myös ETL:n puheenjohtaja. Näin kriisissä oleva lihatalo vaihtoi myös ETL:n juhlapuhujan, kun uudeksi puheenjohtajaksi nimettiin pikatahtia Valion toimitusjohtaja Annikka Hurme.
Ruoka-ala tarjoaa nykyisellään vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä draamankaarta ja -tajua.
Viime vuosina lihaketjun alkupään ahdingosta on syytetty keskittynyttä kauppaa. Erityisesti tuottajat ovat vaatineet kaupalta enemmän rahaa teollisuudelle, jotta se kykenisi maksamaan kohtuullisen hinnan raaka-aineistaan.
Hallitus puolestaan ajaa läpi lakia uudesta ruokaketjun valvojasta, joka voisi puuttua kohtuuttomiin sopimusehtoihin.
Kaikki meteli liha-alan ongelmista on varmasti tarpeen. Sen varjoon jää, että myös ruokamarkkinoilla vallitsevat markkinoiden normaalit lait. Jokainen ottaa markkinoilta sen, mihin pystyy. Yksikään ei luovu saamastaan eurosta vapaaehtoisesti.
Kaupan ja teollisuuden välisiä sopimuksia epäillään, koska ne eivät ole julkisia. Yhtä vähän julkisia ovat pörssin suurten lihatalojen ja lihantuottajien sopimukset.
HKScan ja Atria käytännössä sanelevat tuottajilleen hinnat ja sopimusehdot. Tiettävästi vain muutama sikafarmari voi neuvotella pörssiyhtiön kanssa oikeasti lihanhinnasta.
Poikkeaako lihatalojen sopiminen tuottajiensa kanssa jotenkin siitä, mitä tuottajat epäilevät kaupan ja lihatalojen keskinäisestä sopimisesta? Tätä kannattaisi ainakin miettiä.
Kuivan kesän jälkeen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) vaati, että kauppa korottaisi jo sopimiaan hintoja teollisuudelle. Leppä vetosi "force majeure" -tilanteeseen.
Kaupan liitossa Lepän ajattelua pidetään neuvostoliittolaisena. Jos hintapaine maatalouden poikkeustilanteessa ei aidosti teollisuuden kautta välity kauppaan, olisi järjetöntä ja täysin markkinatalouden vastaista lähteä tarjoamaan ylimääräistä rahaa teollisuudelle. Ja kuka edes uskoo, että lihafirmat kiikuttaisivat lisärahan edelleen tuottajille?
Miksi hintapaine ei sitten välity lihaketjussa? Olisiko tuottajien syytä vaatia teuraistaan lisähintaa teollisuudelta eikä kaupalta?
Ottakaa, hyvät lihantuottajat, valta hinnoitella tuotteenne. Avatkaa sopimuksenne ja verratkaa niitä. Vaatikaa yhdessä tarvittavat korotukset lihataloilta.
Perustakaa vaikka hankintaosuuskunta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
