Maaseutu ei voi elää utopioilla

Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa (MT 24.10.) vihreiden kansanedustaja Satu Haapanen esitti, että maaseudulla on kysyntää. Kolumni toi mieleeni Thomas Mooren kirjan Utopia. Maaseudulla asumisessa tai sinne muuttamisessa on kyse vallan muusta.

Niin maalaisperheet kuin keskituloiset ja köyhät kaupunkilaisperheet ovat samassa asemassa, kun puhutaan mahdollisuudesta taata lapsille monipuoliset harrastusmahdollisuudet.

Maalta ylletään Milanon La Scalaan tai kilparatsastuksen huipulle siinä kuin kaupungistakin.

Mitä tulee maaseudun kouluihin, siteeraan Tuntemattoman sotilaan Vanhalaa, joka huuteli rintaman yli lapualaisten tappokäskyyn: lapualaiset on tapettu, nyt on laihialaiset menossa.

Kuntaliitoksen yhteydessä meiltä Perniössä lakkautettiin kaksi kyläkoulua. Kolme koulua on jäljellä, lukiota uhkaillaan koko ajan. Missä on se tunnustettu voimavara? Oppilashuoltoon lienee aikaa tunti silloin, toinen tällöin.

Mistä otetaan ne rahat 55 000 asukkaan lamakaupungissa, kun koko koulujen henkilökunta lomautetaan kahdeksi viikoksi jo nyt säästösyistä?

Suoramyynnin ihanuudet ja yhä useamman halu, vaan ei kyky, viljellä omat ruokansa ovat huuhaata. Eipä ole ollut kiivaana keskustelunaiheena, miten ekoilijat tunkevat puolukan, hillan ja sienien poimintaan Pohjois-Suomessa. Tietääkseni siellä on kyse aivan muunmaalaisesta väestöstä.

Miten edistetään pienten tilojen kevennettyä tukihakua Euroopan-laajuisesti? Erilaisilla tukialueilla, vuoristotuella?

Tärkein kysymys tulee meiltä maaseudun asukkailta: mistä rahasta maksettaisiin kirjoittajan ehdottama viljelijäpalkka? Kun meillä ei ole varaa hoitaa vanhushuoltoamme, mistä me revimme rahat viljelijäpalkkaan?

Kun maanviljelijä jo nyt on kirosana, tukiaisten ja veromarkkojen syöjä ja saastuttaja numero yksi, minkälaisen poliittisen uudistuksen vihreä kansaedustaja aikoo tehdä, jotta viljelijäpalkan iloisesti maksavat veronmaksajat ovat tyytyväisiä?

Aion tuottaa jatkossakin itselleni ja läheisilleni hyvinvointia viljelemällä porkkanani ja perunani itse, tuottamalla energian klapeista ja kulttuurimatkailemalla kotiseudulla, ihan ilman viljelijäpalkkiota. Tyhjänpäiväistä löpinää käytän sytykkeenä saunan uunissa.