Vihreä ajatushöttö pysäyttäisi Suomen

Vihreiden kesäkokouksessa viime viikolla valtiovarainministeriön budjettiesitystä riepoteltiin kuin terrierit sukkaa Sidosteen mainoksessa. Leikkauksille puolue pyrkii löytämään sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpiä vaihtoehtoja. Energiantuotanto laitettaisiin uusiksi.

Vihreiden tavoitteita on helppo pitää monilta osin oikeina. Uusia energianlähteitä on löydyttävä, jos ilmastonmuutosta halutaan edes yrittää laittaa kuriin. Maailman elintason piippuhyllyllä meillä on velvollisuus toimia suunnannäyttäjinä. Siihen ei voida vedota, että meidän päästöillämme ei olisi väliä, kun Kiinassa asuu miljardi ihmistä.

Vihreiden esitys maatilojen metaanipäästöjen valjastamiseksi biokaasuvoimaloihin on maailmalla jo testattu ja hyväksi todettu malli. Biokaasun puolesta Suomessa puhuu myös muun muassa MTK.

Uusiutuvia energiamuotoja on tärkeää tukea. Myös vihreiden avaus, jossa kotitalousvähennys laajennettaisiin myös taloyhtiöille aurinkosähkön tuotannon lisäämiseksi, on oikeansuuntainen liike.

On myös oleellista, että vihreät myöntävät tuulivoimasta maksettujen syöttötariffien olleen ylimitoitettuja. Syöttötariffien ympärille syntynyt bisnes uhkasi liata koko tuulivoiman maineen Suomessa.

Toisekseen leikkaaminen vähäosaisilta ja koulutuksesta lisää syrjäytymistä ja sosiaalisia ongelmia. Päivähoidosta leikkaaminen sitoo pätkätöissä käyvät äidit koteihin. Työmarkkinatuen leikkaaminen polkee ihmisiä yhä tiukemmin pitkäaikaistyöttömien sarakkeeseen, koska eivät työttömät piiskaamalla työpaikoiksi muutu. On helppo olla samaa mieltä, että näistä ei tule leikata.

Mutta rahat näihin uudistuksiin on jostain saatava. Lisävelkaa vihreät eivät kannata. Energiahanke rahoitettaisiin suoraan teollisuuden energiaverotuesta. Ratkaisu on hyväksyttävä, sillä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuore raportti toteaa ykskantaan seuraavasti ”– – veronpalautusjärjestelmä ei ole parantanut energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä. Valtio siis menettää vuosittain 200 miljoonaa euroa verotuloja saamatta rahoille vastinetta.”

Leikkausten kumoamiseen puolue on kaivanut budjetista yli 1,3 miljardin euron pahanhajuisen mällin, joka on tarkoitus laittaa lihoiksi. Paha haju johtuu siitä, että mälli koostuu niin sanotusti ympäristölle haitallisista tuista. Ikävän kuuloisia sellaiset kieltämättä ovat.

Näihin tukiin kuuluvat dieselin, työkoneiden moottoripolttoöljyn sekä turpeen verotuet.

Hetkinen. Turpeen verotuki on kooltaan selvästi pienin, 126 miljoonaa euroa. Unohdetaan se.

Löpön verotuki on 480 miljoonaa ja dieselin huikeat 743 miljoonaa euroa.

Dieselin verotuki tarkoittaa käytännössä sitä, että dieseliä verotetaan 25,95 senttiä litralta kevyemmin kuin bensiiniä. Tällä tuetaan ammattiliikennettä, sillä henkilö- ja pakettiautoilta erotus peritään takaisin diesel-verona.

Suomi pyörii dieselin ja polttoöljyn pyörittämällä kumipyörällä. Dieseliä tai polttoöljyä ei voida yhtäkkiä korvata millään. Biokaasutraktoreita ja -rekkoja on olemassa, mutta ei Suomen konekantaa niillä kovin nopeasti korvata ilman järjenvastaisia tukimenettelyitä.

Kuljetusyrityksissä polttoaineen veronkorotus siirtyisi suoraan hintoihin ja sitä kautta kuluttajien maksettavaksi. Todennäköisesti myös kysyntä laskisi, jonka vuoksi pienempiä yrityksiä menisi nurin. Hallitus kun aikoo muutenkin vedellä kuljetusyrittäjiä pitkin korvia löyhentämällä kabotaasin määritelmää.

Myös maatiloilla lappuja ilmestyisi luukulle yhä enemmän, sillä lisää rahaakaan ei pyytämällä saa.

Näiltä osin vihreiden suunnitelmat ovat utopistista ajatushöttöä. Se, että joku tuki näyttää ympäristölle haitalliselta, ei tee sen poistosta suoraan oikeutettua, jos tilalle ei ole tarjota toimivaa vaihtoehtoa. Tässä tapauksessa vaihtoehtoa ei ole ja siksi veronkorotus on kurittavaa, ei ohjaavaa sorttia.

Lähiruoka siirtyy pellosta Alepaan dieselmoottorin naputuksen saattelemana vielä pitkään, verotettiin polttoainetta kuinka paljon tahansa.