Suezilta Afganistaniin
20.9.202102:00
Suomalaisten evakuointi Kabulin kaaoksessa onnistui pääosin hyvin. ”Pääosin” on sanottava sen takia, että Afganistanista poispyrkiviä suomalaisia ja Suomea palvelleita afganistanilaisia on vielä koko joukko. Heitä pyritään auttamaan pois maasta.
Evakuointi onnistui Suomen ripeän päätöksenteon, poliittisen yksituumaisuuden ja ulkoministeriön sekä puolustusvoimien suojajoukon määrätietoisen toiminnan ansiosta.
Puolustushallinto tekee selvityksen Afganistanin 20-vuotisesta operaatiosta. Selvityksessä kuuluu olla myös poliittinen arvio operaation taustoista, luonteen muutoksista ja opetuksista. Samalla setvitään Euroopan Unionin näkymättömyyttä evakuointioperaatiossa.
Ei olisi pahitteeksi se, että eduskunta keskustelisi Suomen rauhanturvaamis- ja kriisinhallintapolitiikasta.
Muistissa on, miten puolustusvoimien entinen komentaja kenraali Gustav Hägglund vaati julkisuudessa vuonna 2009 suomalaisjoukkojen poisvetämistä vuoden 2010 loppuun mennessä yhdessä muiden eurooppalaisten kanssa. Kenraalin mielestä Suomen ei pitänyt osallistua sotaan.
Varmuuden vuoksi on sanottava, että ei Suomenkaan työ Afganistanissa hukkaan mennyt.
Joulun alla tulee kuluneeksi 65 vuotta Suomen ensimmäisestä rauhanturvaoperaatiosta. Amerikkalaiskoneet veivät 10.12. 1956 yli 250 suomalaisrauhanturvaajaa Suezille valvomaan rauhaa Egyptin ja Israelin, Britannian ja Ranskan sodan jäljiltä.
Presidentti Urho Kekkonen teki päätöksen Suomen osallistumisesta. Maamme oli liittynyt edellisvuonna YK:n ja Pohjoismaiden Neuvoston jäseneksi. Puolueettoman Suomen ulkopolitiikka avartui. Lapin sodan päättymisestä oli kulunut reippaat 11 vuotta.
Kekkonen tähdensi suomalaisjoukolle 8.12. 1956 Kaartin kasarmin pihalla pitämässään puheessa annettujen tehtävien jämptiä toteuttamista. Se onkin ollut suomalaisten tunnusmerkkinä kaikissa operaatioissa.
Afganistanin opetuksia ja kokemuksia ruoditaan muuallakin kuin Suomessa - ei vähiten Yhdysvalloissa ja Euroopan Unionissa.
Monessa arviossa on jo todettu, että demokraattisen järjestyksen ja länsimaisen elämänmuodon vieminen aseiden voimalla Afganistanissa tai muuallakaan toisissa kulttuureissa ei onnistu.
Kävin puolustusministerinä vuoden 2006 syksyllä tapaamassa suomalaisjoukkoja Mazar-i-Sharifissa ja Kabulissa. Vaikutelmani oli sama kuin muissakin joukkojen tapaamisissa Balkanilla, Lähi-Idässä ja Afrikassa: suomalaiset toimivat tehtävien täyttämisessä järjestyneesti, hyvällä yhteishengellä ja maan mainetta vahvistaen.
Meikäläinen kutsuttiin Kabulin kaupungin johdon tapaamiseen, jossa Suomea ja suomalaisjoukkoja kiitettiin siitä, että he osallistuivat koulun rakentamiseen Kabulissa. Se oli rauhan turvaamista. Jälki jäi.
Suomalaiset yltyivät taannoisina aikoina nimittämään itseään rauhan turvaamisen suurvallaksi. Noinkin saattoi todeta, mutta olennaisempaa on ollut näiden 65 vuoden aikana Suomen maine luotettavana rauhanturvamaana.
Rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioita tarvitaan tässä julmassa maailmassa. Afganistanin operaatio päättyi kaaokseen ja pettymyksiin. Niistä on otettava oppia avoimen ja kriittisenkin keskustelun pohjalta. Yksi on se, että operaation tarkoitus on kirkas ja että jo operaation lähtiessä mietitään poistuloa.
Osallistuminen kriisinhallintaoperaatioon on aina poliittinen päätös; sotilaat tekevät sen, mitä heille käsketään.
Kirjoittaja on ministeri
Ei olisi pahitteeksi se, että eduskunta keskustelisi Suomen rauhanturvaamis- ja kriisinhallintapolitiikasta.
- Osaston luetuimmat
