TARINOINTIA JA MUUTA TARPEELLISTA
Peltohommista kirpparille tulleet Hanna Backman ja Kristian Ginman löysivät jo pitempään etsityn Stokke-tuolin Samuel-pojalleen. Sitä kantaa Kim Ginman.
Kemiöläisten kohtauspaikaksi muotoutunut kirpputori Saparo & Käpy kierrättää tavaran lisäksi myös kuulumisia. Kirpparin perustaja, Marjatta Salminen, jätti lamavuosina perheensä kanssa vanhat kotiseudut ja lähti etsimään uutta elämää.
Marjatan menovinkit
Kemiön kesään
Ma Cirque, Perniöntie 592.
Vanha keltainen kyläkoulu on nykyään tunnelmallinen kesäkahvila, galleria sekä putiikki, jossa myydään Cirque Kimito - malliston vaatteita.
Kasnäsin satama ja kyl-
pylä Lövössä. Kemiön saa-
ren vieressä, lossimatkan päässä, on Lövön saari, jon-
ka satamasta aukeaa meri-
maisema. Kasnäsin kallioil-
la on kiva kävellä ja kylpy-
lässä polskutella. Satamasta liikennöivät yhteysalukset Aura ja Rosala II saaristoon. Retki Saaristomerelle on mantereella asuvalle kuin ulkomaanmatka. Kesäsesonkina Kasnäsin matkaan on hyvä varata aikaa ja malttia, sillä lossille on jonoa.
Saaristomeren opastus-
keskus Sinisimpukka, Kasnäs. Sinisimpukasta saa oivan evästyksen saariston luontoretkelle, siellä pääsee kurkistamaan alueen luontoon niin vedenpinnan ylä- kuin alapuoleltakin. Sinisimpukka jakaa tietoa Saaristomeren kansallispuiston retkistä ja reiteistä, sieltä löytyvät myös kartat omatoimista tutustumista varten.
Saparo & Kävyn myynti- paikoille on viikkojen jonot.
jatta oli kouluavustajana keittäjä-kylmäkön koulutuksella juosten luokkien ja keittiön väliä. Jouko kulki töihin Saloon.
Arvojen tarkistuspiste
Elämän palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Isovanhemmat olivat olleet tukena kaiken aikaa, sillä hekin muuttivat Somerolle. Marjatan veli asettui lähettyville hänkin, Karkkilan suunnalle.
Useamman suuren elämänmuutoksen kurimuksessa kysytään voimia. ”Minusta meillä olivat arvot olleet aina kohdallaan, mutta kyllä ne menivät vielä tarkastukseen. Rahat ja talot, mitä ne nyt on, saahan niitä uusia jos haluaa. Meillä oli toisemme ja se oli tärkeintä.”
Uuden elämänuskon merkiksi syntyi perheeseen vielä iltatähtikin, Timo. Siinä välissä asuttiin jonkun aikaa Perniössä. Jouko sai töitä paikkakunnan pientelakalta.
Meri veti järvisuomalaisia vahvasti puoleensa, siksi siirryttiin vielä piirun verran rannikolle päin, nykyiseen kotipaikkaan Kemiöön.
Paikkakunnan Pikku-Ikea
Salmiset odottelivat uuden kemiöläiskotinsa remontin valmistumista asuen väliaikaisesti Marjatan nykyistä liikepaikkaa vastapäätä Vretan vanhalla meijerillä, joka oli muunnettu monitoimikäyttöön. Seinän takana alkoi yrittäjäkurssi, jolle Marjatta innostui osallistumaan, vaikka oli vielä kuopuksen kanssa kotona.
”En minä siitä paljon mitään tajunnut. Yhdessä vaiheessa silti jokainen suunnittelimme, minkä yrityksen laittaisimme pystyyn. Minä meinasin, että kirpputorin.”
Ei kukaan uskonut, että sellainen Kemiössä menestyisi. Marjatta päätti kuitenkin kokeilla. Kokemusta alasta hän oli saanut Perniön kierrätyskeskuksesta, jonne ahkerana asioinut puhelias nainen oli päätynyt sunnuntaitöihinkin.
Ensin kirppari toimi meijerin alakerrassa, sitten Salmisten autotallissa, mutta kun suosio lisääntyi, tilaa tarvittiin lisää. Nykyisessä paikassakin seinät haraavat toiminnan laajentamista vastaan. ”Kun olisi toinen mokoma lisää, saisi huonekaluja myyntiin enemmän. Tästä tulisi se Pikku-Ikea, jota asiakkaamme toivovat.”
Kirppari sai aluksi nimekseen Saparo, kun se kuulosti niin hauskalta. Kaksi vuotta sitten nimestä tuli kaksiosainen, kun liikekumppaniksi innostui Arja Rannikko. Petankkia pelannut Arja on kulkenut harrastuspiireissään taiteilijanimellä Vanha Käpy. Siitä hän sai nimen omalle yritykselleen.
”Tässä on kaksi toiminimeä saman katon alla. Yksin tätä ei jaksa pitemmän päälle pyörittää, mutta työntekijääkään ei ole varaa palkata. Arjan kanssa jaetaan tulot ja menot puoliksi.”
Rahasammoksi kirpparin pitämisestä ei ole. ”Olemme pitäneet pöytävuokran alhaisena. Viikko maksaa 10 euroa, sillä hinnalla tavara kiertää. Onneksi minulla on isäntä töissä ja Arjalla on eläke. Ei tällä perhettä elättäisi.” Lahjoituksena saadut tavarat Saparo & Käpy myy hyväntekeväisyystiliin, jolla hankitaan jotakin tarpeellista, viimeksi ostettiin bongorummut koululle.
Kampetta joka lähtöön
Saparo & Kävyn ovi käy tiuhaan tahtiin. Peltohommien tauolla keskustaan piipahtaneet Hanna Backman ja Kristian Ginman hankkivat Samuel-pojalleen tuolin ja potan ynnä muuta, jota tarvitaan maalla Dragsfjärdissä. He ovat lomailemassa Kristianin veljen, Kim Ginmanin luona.
Nyt kahvipannun luo astelee tyytyväisen näköinen nainen. ”Kuvataiteilija Tiiti Mendelin, hän on meidän tukipilareitamme”, Marjatta esittelee. ”Minusta se on ihan päinvastoin”, sanoo Tiiti. Hän löysi juuri tarvitsemansa pienet passepartout-pahvikehykset kirpparin hyllystä edulliseen hintaan.
Tiiti Medelin tunnustautuu perinpohjaiseksi kierrätysihmiseksi. ”Kun kirpputori tuli tähän, minulla oli puolet kodista tuossa lähellä vielä sisustamatta. Olen löytänyt täältä kaiken. Ja mitä ei sillä hetkellä satu olemaan, se tulee myöhemmin.”
”Tämä on kohtaamispaikka, seurustelumuoto. Tapaan täällä myös entisiä oppilaita, ja näen kuinka monta lasta heille on tullut lisää. Ja kun meillä on tuolla meijerillä taulunpaljastustilaisuuksia, niin kirpparin väki on aina keksinyt sinne jotakin hauskaa, materiaaliahan täältä löytyy joka lähtöön.”
Sählyä ruotsiksi
Vaasassa syntyneelle kaksikieliselle Tiitille suomenkielinen palvelu ei ole ongelma, mutta Kemiöstä löytyy heitäkin, jotka asioisivat mieluummin ruotsiksi. Marjatta ei jaksa ottaa pulttia kieliongelmasta.
”Alussa ruotsinkieliset tulivat tulkkien kanssa minun luokseni, kun kokivat, että eivät osaa tarpeeksi suomea. Mutta kyllä he nyt uskaltavat puhua, kun minäkin välillä heittäydyn hervottomaksi ja sanon jonkun ruotsin sanan sekaan”, Marjatta kikattaa.
Ruotsin- ja suomenkieliset ovat täällä perinteisesti olleet omissa porukoissaan, mutta muualta tulleen ei tarvitse ottaa raja-aitoja niin tosissaan. ”Kun Timo meni sählyseuraan Taalintehtaalle, meille sanottiin heti, että tämä on kyllä ruotsinkielinen. Minä lykkäsin pojan ovesta sisään ja sanoin, että siinäpähän oppii.”
Jos oikein tiukka paikka tulee, Marjatta heittää sekaan venäjää. Sen hän oppi Neuvostoliitossa keittiöalaa opiskellessaan.
Eri puolilla elämänkokemusta kerännyt Marjatta osaa nauttia elämästä tässä ja nyt. ”Eihän sitä tiedä, minne tämä elämä vielä kuljettaa. Tällä hetkellä täällä on kuitenkin oikein hyvä olla.”
Päiväägudaa! sanotaan kaksikie-lisessä Kemiössä kirpputorin myyjälle, kun astutaan sisään. ”Tulkaahan kahville”, huikkaa Marjatta Salminen. Myös liikekumppani Arja Rannikko viittilöi kassalta kahvipannun suuntaan.
Tällä kirpputorilla porisevat niin asiakkaat kuin pannukin. Ilmaiskahvit on tarjolla kaikille halukkaille. Kanta-asiakkaat hörppivät sitä omista posliinimukeistaan.
Saparo & Kävystä on tullut kyläkaupan nykyaikainen vastine. Mökkiläisetkin pysähtyvät ensiksi tänne, ottavat tuntumaa seudun tuoreisiin tunnelmiin, ennen kuin jatkavat matkaansa saaristoon.
Kirpparin keksi pistää pystyyn seitsemän vuotta sitten Marjatta Salminen, joka muutti perheensä kanssa pois kotikaupungistaan Jyväskylästä vuonna 1993. Salmiset lähtivät silloin etsimään kokonaan uutta elämää.
”Lamahan se meidät ajoi liikenteeseen, se vei kaiken, mitä oli. Halusimme välimatkaa koko entiseen hässäkkään. Sitten löytyi vuokramökki Somerolta Keltaisen pörssin pienestä ilmoituksesta. Lähdettiin heti katsomaan. Se oli toukokuuta ja jo kesäkuussa muutettiin.”
Hölöttävä jäänsärkijä
Marjatta ja Jouko Salmisella oli silloin kaksi alakouluikäistä lasta, Sami ja Sanna. Maallemuutto ei ollut pitkän haaveilun ja harkinnan tulos, pikemminkin hetken mielijohde. Marjatan muistoissa elivät lapsuuden kesät maaseudulla. ”Olin pikkulikkana haaveillut, että minusta tulee karjakko, kun sain lomalla hoidella kesävasikoita ja possua.”
Ja pitihän uuteen maalaiselämään Salmisillekin eläimiä ottaa. ”Ohhoh, se oli kuin sirkusta! Kuvioihin tulivat ponit, koirat, kissat, vuohet sekä kanit, joita tuli koko ajan lisää, vaikka erotimme urokset ja naaraat aidalla.”
”Kaupunkilaisten eläimien pito on yhtä sähläämistä! Kun itsellä ei ole peltoja eikä koneita, kaikki täytyy ostaa. Mutta oli se hauskaa, vapauttavaa ja täysin erilaista kuin entinen elämä.”
Somerolaisiin tutustuminen ei käynyt nopeasti, mutta ponin avulla ainakin Sanna sai heti kavereita. ”Koulun kautta löytyi heppahöperöitä, jotka kävivät meitä neuvomassa. Heiltä saatiin läjäpäin hoito-ohjeita, hoitajia ja tarvikkeita.”
Pieneen mökkiin metsän laitaan peltojen keskelle muuttaneet Salmiset pelästyivät alkuun seudun jäyhää meininkiä. ”Ei siellä puheisiin käydä ke-
nen tahansa kanssa noin vaan. Ja me oltiin kaiken lisäksi vuokralaisia talollisten keskellä.”
Kun arkailematon Marjatta puhua pulputti omaan tyyliinsä, paikkakuntalaisetkin lämpenivät vähitellen. ”Sitten naapurit kutsuivat kylään, toivat lämmintä pullaa, antoivat apua ja neuvoja. Ihmiset ovat loppujen lopuksi ihan samanlaisia kaikkialla, kun kuori antaa periksi.”
Työtäkin löytyi, kun sen laadun kanssa ei niin hirveästi nirsoillut. Mar
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
