Pienessä ponissa asuu raviurheilun tulevaisuus

Suvi Louhelainen kiittää blogissaan ponja ja poniäitejä. Kuva: Antti Savolainen

Puolitoista kuukautta sitten perheeseemme tuli poni. Vaikka poni on ollut meillä vain lainassa lyhyen ajan, se on ehtinyt muuttaa hevosmaailmamme. Pieni poni tuli ja valloitti olemuksellaan ja opeillaan niin perheen aikuiset, kouluikäiset lapset kuin isovanhemmatkin. Perheessämme on ollut hevosia liki 40 vuotta, mutta tätä ennen ei koskaan ponia.

Perheemme innokas hevostyttö on ollut ahkerasti mukana tallilla ennen poniaikakauttammekin. Hevoset ovat kiehtovia, mutta pienen lapsen perspektiivistä myös kovin suuria, hallitsemattomia ja pelottaviakin. Viimeisen kuukauden aikana olen oppinut, kuinka tärkeä tehtävä poneilla on. Poni tarjoaa lapsenkokoisen mahdollisuuden kehittyä ja oivaltaa, epäonnistua, pettyä ja onnistua uudelleen. On eri asia harjoitella, tutustua ja oppia tasavertaisen ponikaverin kanssa, kuin tuijottaa suuren hevosen vatsanalusta.

Aikuisen roolissa lapsen rinnalla olen kuullut pettymyksen aiheuttaman itkun, nähnyt harmituksen värisyttävän suupieliä, hymyn onnistumisen ja hyvän olon hetkellä sekä päättäväisyyden ja sisun lapsen kasvoilla hänen päättäessään ottaa johtajuuden.

Poni on ihmeellinen, sanoi ukki eräänä päivänä tallilla ollessamme. Ukilla oli pointti. Poni on ihmeellinen ja ponin kasvatuksellinen voima on hämmästyttävä. Poni ei ole huvia, se ei ole maskotti tai vitsi. Ponilla on kovin tärkeä ja merkityksellinen rooli hevosurheilevien lasten ja nuorten kokemusmaailmassa ja kasvattajana niin ihmiseksi kuin urheilijaksikin. Poni opettaa, kannustaa, laittaa puremaan huulta ja yrittämään taas uudelleen. Poni voi sytyttää tai sammuttaa kipinän matkalla hevosharrastajaksi.

Näin äitienpäivänä lähetän lämpimiä ajatuksia ja kiitoksia sinulle poniäiti.

Kiitos jokaisesta aikaisesta talliaamusta. Kiitos, että olet antanut lapsesi siivota ponin karsinan, vaikka olisit tehnyt sen itse paljon nopeammin. Kiitos jokaisesta hetkestä, jolloin lapsen oppiminen ja kokemukset ovat menneet oman kiireesi edelle.

Kiitos jokaisesta ajetusta kilometristä raviradoille ja ratsastuskentille. Kiitos jokaisesta radan varrella ja kentän reunalla auringon paahteessa tai jäätävässä tuulessa ja sateessa vietetystä tunnista, kiitos kaikista myös muille kuin omille lapsillesi antamastasi kannustuksesta ja ystävällisistä neuvoista sekä omalla toiminnallasi näyttämästä esimerkistä.

Kiitos sinulle siitä, että olet jännittänyt kilpailumenestystä yhdessä lapsesi kanssa. Kiitos, että olet opettanut pettymysten olevan osa hevosurheilua ja elämää. Kiitos, että olet rohkaissut yrittämään uudelleen. Kiitos, että olet kertonut lapsellesi rakastavasi häntä kilpailumenestyksestä riippumatta. Kiitos, että olet kertonut lapsellesi, että hän riittää, juuri sellaisena kuin on.

Kiitos, että olet opettanut jokaisen onnistumisen takana olevan hurja määrä työtä ja harjoittelua. Kiitos, että olet iloinnut onnistumisista ja olette juhlistaneet niitä yhdessä. Kiitos, ettet ole elänyt lapsesi kautta omia unelmiasi. Kiitos, että olet antanut lapsesi tutustua, oppia ja kokeilla. Kiitos onnistumisen jälkeen antamastasi kehusta, kiitos jokaisesta pettymyksen jälkeisestä halauksesta.

Kiitos, että olet lapsesi väsymyksen, harmituksen ja kyllästymisen hetkellä antanut hänelle aikaa harkita, pohtia ja lopulta valita ja päättää itse.

Ihmeellinen lainaponimme palaa sovitusti omaan kotiinsa ja meille jää sydämiin yhden ponin mentävä aukko.

Kiitos sinulle poniäiti. Pienessä ponissa asuu raviurheilun tulevaisuus.