Kuka laukaisi väestöräjähdyksen?
Jos pitäisi hakea yksi ihminen väestöräjähdyksen takaa, ehdokkaita ei ole kovin monta.3.10.201602:00
Maapallon väestö on kasvanut 1900-luvun alun 1,6 miljardista nykyiseen liki kahdeksaan miljardiin ja kasvu jatkuu. Nopeaa kasvua on kuvattu väestöräjähdyksenä, ja se on luonut huolen luonnonvarojen riittävyydestä.
Tieteen ja talouden kehitys on saanut pidettyä kasvavan väestömäärän hengissä ainakin jotenkuten, vaikka nälkä ja taudit vievät miljoonia ihmisiä ennenaikaiseen hautaan useissa kehitysmaissa. Ihmiskunta kuluttaa jo enemmän luonnonvaroja kuin luonto tuottaa: me emme elä enää korkotuotoilla vaan syömme pääomaa.
Jos pitäisi hakea yksi ihminen väestöräjähdyksen takaa, ehdokkaita ei ole kovin monta. Keksinnöillä on aina pitkät juuret ja ne nousevat monen aikaisemman tutkijan työstä. Lääketieteen puolelta voisi pohtia Louis Pasteuria, joka kehitti rokotustekniikan, Robert Kochia, joka osoitti tarttuvien tautien johtuvan mikrobeista tai Ian Flemingiä, joka keksinnöllään avasi tien antibioottien pariin.
Ehkä varsinainen väestöräjähdyksen isä on kuitenkin Fritz Haber (1868–1934). Hän keksi menetelmän, jolla voitiin valmistaa ammoniakkia metaanista, vedestä ja ilmakehän typestä kovassa paineessa. Prosessissa syntyy yhtä vesi-, metaani- ja typpimolekyyliä kohden yksi häkämolekyyli ja kaksi ammoniummolekyyliä. Tästä keksinnöstään hän sai Nobelin kemian palkinnon 1918.
Karlsruhen teknisen yliopiston professori kertoi keksinnöstään Badenin aniliini- ja soodatehtaan johdolle yksityiskohtaisesti 3.7.1909 – yhtiö tunnetaan nykyisin paremmin nimensä lyhenteestä BASF. Prosessin vaatima huikea sadan ilmakehän paine kauhistutti tehtaan johtoa. Carl Bosch (1874–1940) sanoi paineen olevan hallittavissa ja kehitti ammoniakin valmistukseen teollisen sovellutuksen, joka tunnetaan Haber-Boschin menetelmänä.
Kaupallinen typpiyhdisteiden tuotanto alkoi 9. syyskuuta 1913. Ammoniakista voidaan valmistaa muita typpiyhdisteitä. Teollisten typpilannoitteiden ansiosta maapallon ruoantuotantoa on voitu lisätä kutakuinkin väestönkasvun kanssa samassa tahdissa. Bosch sai kemian Nobel-palkinnon vuonna 1931.
Ei Fritz Haber mikään pyhimys tai yksioikoinen ihmiskunnan hyväntekijä ollut. Hän kehitti myös taistelukaasut ja jopa valvoi ja johti rintamalla niiden käyttöä ensimmäisessä maailmansodassa. Haberin kotona juhlittiin vappuna 1915 Ypresin onnistunutta kaasuhyökkäystä, jossa kuoli noin 1 500 ranskalaista sotilasta ja tuhannet muut saivat pahoja keuhkovammoja. Seuraavana aamuna Haberin vaimo Clara Immerwahr (1870–1915), etevä kemisti hänkin, teki itsemurhan, aivan ilmeisesti vastalauseena epäinhimilliselle sodankäynnille.
Sodan jälkeen Haber pelkäsi joutuvansa oikeuteen mutta saikin siis Nobelin. Hänen keksintönsä merkitys elintarviketuotannolle oli niin suuri, että sodanaikaiset hirmutyöt unohdettiin. Sitä paitsi kaasujen käyttöä sota-aseena ei vielä tuolloin ollut määritelty sotarikokseksi.
Haber jatkoi työtään myrkkyjen parissa. Tunnetuin tuloksista oli hyönteismyrkky Zyklon B, jota käytettiin keskitysleirien kaasukammiossa. Haber oli syntyjään juutalainen mutta ei itse joutunut kaasunsa uhriksi. Hän pakeni Saksasta heti juutalaisvainojen alettua ja ehti kuollakin ennen toista maailmansotaa. Sen sijaan useita Haberin sukulaisia surmattiin keskitysleireillä.
Bosch taisi olla suurempi humanisti kuin menetelmän keksijä. Boschin tiedetään arvostelleen itselleen Hitlerille juutalaisten kohtelua. Hengestään hän ei sen vuoksi päässyt, mutta Hitler kehotti avustajiaan tylysti johdattamaan vanhan herran ulos.
Nykyinen ammoniumin tuotanto on 150 miljoonaa tonnia vuodessa, josta neljä viidesosaa menee lannoitteiden valmistukseen – viimeinen viidennes kuluu kemian teollisuudessa muun muassa räjähteiden ja ohjusten polttoaineiden valmistukseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
