Kaahaus on noloa

Oli valoisa myöhäisilta, kun muutin kesäkuun alussa Ouluun. Hain ensitöikseni vessapaperia ja leipää vielä auki olevasta Raksilan Salesta.

Ensimmäinen kulttuurishokki oli kaupan parkkipaikalla rallia (jonka etuliite painokelvoton) ajava lauma nuoria miehiä.

Kumi kärysi ja moottori ulvoi.

Tunsin myötähäpeää. Eikö päämäärätön kaahailu ole joku muinaisharrastus? Olenko palannut 90-luvulle?

En ymmärrä perusteluja, että kylille lähdetään kaahailemaan, koska nuorilla ei ole muuta tekemistä. Eikö tosiaan?

Missä vaan voi pyöräillä, pelata, kuvata, kiipeillä, samoilla, saunoa ja uida. Jos ne ovat liian tylsiä harrastuksia, niin kesä huutaa kokeilemaan suppausta, boulderointia tai frisbeegolfia.

Jos tarkoitus on tehdä vaikutus naisiin, ihmettelen suuresti, keitä ovat nämä naiset, joita auton ratissa urpoilu sytyttää.

Kaasujalan esittely lähinnä kyllästyttää. Itsepäistä uhoa tihkuva kuski on nolo ilmestys.

Uutiset nuorten kuolonkolareista ovat surullisia ja turhauttavia.

Soratiellä tekee varmasti mieli kokeilla, miten vanha Toyota Corolla kääntyy kurveissa ja löytyykö lainamersusta vääntöä.

Mutta miksi pitää vaarantaa paitsi oma myös kaverin henki?

Miksi täyden peräkärryn kanssa kyllä osataan ajaa varovasti, mutta täysi matkustamo ei tunnu niin tärkeältä?

Onko huonekalukuorma tai talven polttopuut tärkeämpiä kuin ystävät ja perheenjäsenet?

Liikenneturvan tilastojen mukaan 18–24-vuotiaiden henkilöauton kuljettajien kuolemanriski on kaksinkertainen koko väestöön verrattuna.

Yleisin syy kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen on suistuminen tieltä liian suuren tilannenopeuden takia. Näin kävi myös Toholammin molemmissa onnettomuuksissa hiljattain.

Erityisen vaarallisia tilastojen valossa ovat kesäviikonloppujen yöt. Kuolemantapauksista lähes puolet tapahtuu kesä–elokuun aikana, viikonpäivissä piikkinä ovat lauantait.

Jotain edistystäkin on tapahtunut. Nuorten liikennekuolemien määrä on puolittunut ja loukkaantumisten määrä laskenut viidenneksellä viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ehkä liikenneonnettomuuksien väheneminen kielii siitä, ettei kaahailu ole enää niin hohdokasta kuin se joskus oli.

Nuoriso viisastuu.

Omilla käsillään tekevä ja aivoillaan ajatteleva tyyppi on kuuma. Autoonsa juurtunut vässykkä ei.

Hyvä itsetunto ei vaadi hevosvoimia ympärilleen.

Maaseudulla auto on hyödyllinen kapistus. Jopa keskisuurissa kaupungeissa joukkoliikenne ontuu.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi autolla pitää ajaa huvikseen ja täysiä. Vauhdin hurmaa saa niin monesta muustakin asiasta.

En tarkoita, että pitäisi ajaa hissunkissun alinopeutta. Myös huvikseen hitailijat ovat rasittavia.

Ajaminen ja autossa matkustaminen on mukavaa, jos ei tarvitse koko ajan kytätä ohituspaikkoja.

Vetoan teihin, jotka lähdette kesäillan päätteeksi rattiin hakemaan jännitystä elämään: Kaahailu on noloa, vanhanaikaista, tyhmää ja turhaa. Niin eilistä.

Rauhallinen ja ennakoiva ajo on uusi musta. Tyyni kuski on kiehtova.

Nopeusmittarin koettelun sijaan kannattaisi kisata keskikulutuksen pienuudella. Sillä mitataan ajotaitoa.