Sudet ovat saaneet rutkasti palstamillimetrejä

Mielipide

24.2.201601:00

Kolumni

Sari Penttinen

No nyt se on ohi. Suden kannanhoidollinen metsästys saatiin päätökseen maanantaina.

Sain palata tammikuussa hoitovapaalta töihin suoraan suurpetopolitiikan pyörteisiin. Sudet ovat saaneet tammi–helmikuun aikana paljon palstatilaa. Jonkun mielestä varmasti liikaa ja joku toinen olisi lukenut vielä lisääkin.

Tiedotusvälineissä susiasia on jakanut ihmisiä kahteen leiriin: metsästäjiin ja susien suojelijoihin.

Leirijako tekee isosta osasta ihmisiä väliinputoajia. Entä ne maaseudulla asuvat ihmiset, jotka eivät ole metsästäjiä tai susien suojelijoita? Saavatko kaupunkilaiset olla mitään mieltä susiasiassa? Onko kaikilla pakko olla susiasiaan mielipide?

Toimittajien poliittiset ja taloudelliset sidonnaisuudet ovat olleet tasaisin väliajoin esillä. Niiden julkaiseminen on saanut sekä kannatusta että vastustusta. Kun seuraa sosiaalisessa mediassa palstoja, joissa keskustellaan metsästyksen uutisoinnista, myös toimittajien sidonnaisuudet suhteessa ympäristöasioihin ovat kiinnostuksen kohteena.

Osa tiedotusvälineistä leimataan mielellään vihervasemmistolaisiksi. Heidän koetaan julkaisevan useammin metsästyksen vastaisia juttuja.

Minä paljastan nyt oman sidonnaisuuteni. Olen yli 15 vuotta harrastanut metsästystä ja maksanut riistanhoitomaksun. Voinko siis tehdä työtäni objektiivisesti? Kun työskentelee hyvän journalistisen tavan mukaan, ei voi mennä metsään.

Toimittajien pitäisi tehdä juttunsa ilman, että tuo omia mielipiteitään esiin, mielipiteiden ei pitäisi antaa vaikuttaa muutenkaan työn tekemiseen. Sitä pidetään ammattitaitona.

Aihepiirin hallitseminen on myös ammattitaitoa. Kun tuntee aihepiiriin liittyvät faktat, ajankohtaisuudet, organisaatiot ja toimintatavat. Osaa toivottavasti etsiä näkökulmia, jotka puhuttelevat. Ei ota kaikkea annettuna.

Aiheen ja haastateltavien valinnoilla vaikutetaan. Susiasiasta olisi saatavilla mehukkaita kommentteja niin metsästäjistä kuin susien suojelijoistakin. Mitä kommentteja juttuun valitsee, voi joko kasvattaa kuilua leirien välillä tai yrittää kaventaa sitä. Sekin on vaikuttamista.

Klikkijournalismissa valitaan tietysti ne törkeimmät ylilyönnit, joissa kaikki metsästäjät leimataan salametsästäjiksi tai vähintäänkin salametsästyksen hyväksyjiksi. Suojelijat taas ovat kaikki kaupunkilaisia, jotka eivät luonnossa pärjää.

Huomaan kärsiväni tämän vastakkainasettelun osalta turnausväsymyksestä. Haluaisin omalta osaltani olla rakentamassa mieluummin siltoja kuilujen yli. Se silta voi olla hyvinkin kevytrakenteinen ja joku sieltä joskus aina tippuukin, mutta silti valitsen sillan kuilun kairauksen sijaan.

Valituksen tie on ainakin kuljettu loppuun, pitää keksiä jotain muuta. Yksikään hallinto-oikeus ei tänä vuonna asettanut millekään alueelle suden kannanhoidollisen metsästyksen toimenpanokieltoa. Sekä paikallisten, metsästäjien että suojelijoiden leiristä on kaikista kuulunut, että ratkaisuja susiasiaan kaivataan. Saanpahan olla aitiopaikalla seuraamassa miten tilanne kehittyy.