Tätä tahdon vaalia vuonna 2026
Kun koko maailma tuntuu tulleen hulluksi, on tärkeää pitää kiinni asioista, jotka tuovat hyvää mieltä ja valoa elämään.Mitä olet oppinut tänä vuonna? Entä mitä haluat vaalia elämässäsi ensi vuonna? Näitä kysymyksiä esitti viisas ystäväni vuosittaisessa pienen piirin tapaamisessamme joulun alla. Spontaani vastaukseni ensimmäiseen oli: en ole tainnut oppia yhtään mitään.
Vaikka meistä jokaisen ikä alkaa kuutosella, huomaamme, että monissa asioissa on yhä opettelemista vuodesta toiseen. Tärkein niistä on varmasti armollisuus, sekä itseä että toisia kohtaan.
Maailmanmenon mielipuolisuudelle emme voi mitään, mutta miten huolehtia oman mielen hyvinvoinnista kaiken hulluuden keskellä?
Ystävän kysymykset jäivät kuitenkin pyörimään mieleen. Maailmanmenon mielipuolisuudelle emme voi mitään, mutta miten huolehtia oman mielen hyvinvoinnista kaiken hulluuden keskellä?
Mitä asioita haluan oppia ja vaalia alkavana vuonna?
Kysy ja kuuntele enemmän.
Voisi kuvitella, että tämä on toimittajalle itsestään selvää. Mutta ei se ole. Kovin mielellään sitä osoittaa tietävänsä ja olevansa asioista perillä, vaikkei olisikaan.
Miten helposti unohtaakaan sen, että hyvän keskustelun ytimessä on kuuntelu.
Kysy siis silloinkin, kun luulet tietäväsi, saatat yllättyä. Ja vaikka olisitkin asiasta oikeasti kartalla, voit kuulla toisen näkökulman ja mielesi ehkä avartuu.
Kuuntele nuorempia ihmisiä.
Olen sitä ikäpolvea, jolle vanhempien ihmisten kuuntelu ja kunnioittaminen on itsestään selvä neuvo. Toki sitäkin on hyvä muistuttaa itselleen yhä uudelleen, kuten kaikkia tärkeitä neuvoja.
Silti väitän, että liian vähän kannustetaan kuuntelemaan nuorempia ihmisiä. Enkä tässä yhteydessä tarkoita suuria totuuksia, joita kuulemme lasten suusta. Niiden kirkkaus on aivan omaa luokkaansa.
Kuluneena vuonna olen yhä useammin huomannut arvostavani itseäni huomattavasti nuorempien kollegoiden terävänäköisyyttä ja viisautta, kykyä kyseenalaistaa asioita.
Nuorilla aikuisilla on vielä omaa kirkasta ajattelua, jota ei ole sumentanut keski-ikäisyyden helposti mukanaan tuoma rutinoituminen ja opportunismi.
Muista pysähtyä välillä.
Tämä on erityisen tärkeää muistaa nyt työelämässä, jossa pyritään tehostamiseen kaikin keinoin.
”Tehostaminen on yliarvostettua”, totesi minulle ennestään tuntematon nuori mies pöytäkeskustelussa meidän kylän pikkujouluissa.
”Se kääntyy aina jossain vaiheessa itseään vastaan”, perheenisä jatkoi. Kävi ilmi, että hän oli digityön ammattilainen.
Kukaan ei ole kone. Varsinkin luovuutta ja ajattelua vaativissa tehtävissä tarvitaan tuumaustaukoja ja aikaa myös kohtaamisille.
Yllättäville kohtaamisille kannattaa uskaltaa altistua. Niistä voi syntyä riemastuttavia hetkiä, joista saa voimaa arkeen.
Vaali spontaaneja kohtaamisia.
Tämän neuvon antoi kälyni ja haluan ehdottomasti jakaa sen.
Omien tärkeiden ihmissuhteiden vaaliminen on tietenkin tärkeää, mutta myös yllättäville kohtaamisille kannattaa uskaltaa altistua. Niistä voi syntyä riemastuttavia hetkiä, joista saa voimaa arkeen. Joskus jotain isompaakin, mutta jos ei muuta, niin viipyilevän hymyn.
Altistumisen ensimmäinen ohje on: poistu välillä kotoa ihmisten ilmoille.
Kulje avoimin silmin ja huomaa ihmiset ympärilläsi.
Kirjoittaja on kuukausiliite Kantrin tuottaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





