Maanikko ja sääntöhullu vääntävät TTIP:stä
Tuulikki Viilo: " Maatalouden ylijäämän käyttäminen vallan välineenä on Yhdysvalloille tuttu kiristysmuoto."
6.7.201502:00
Vielä viime vuonna näytti siltä, että Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen transatlanttinen vapaakauppasopimus eli TTIP voisi kilpistyä niskaansa lentäneen mittavan kuramäärän alle.
TTIP kuitenkin nousi, jos ei aivan kuten feeniks tuhkasta, niin ainakin kuin lokki yhdyskuntajätteestä: Sen puolustajiksi ovat nousseet monet isokalossiset sedät ja lobbausjärjestöt MTK mukaan luettuna.
Aimo Vainio totesi kolumnissaan (MT 27.3.), että asiasta kannattaa nyt neuvotella, sillä ”oikea kysymys ei ole, tuleeko sopimusta vai ei. Se tulee.”
Tässä siis nyt suunnitellaan kauppaa kahden veljeksen välillä, joista toinen on pakkomielteinen sääntöhullu ja toinen tarkkaavaisuushäiriöinen maanikko, jolle enemmän on aina enemmän.
USA on maatalouskaupassa isoveljen asemassa: Se vie maailmalle enemmän viljaa kuin kolme seuraavaksi suurinta viejää yhteensä.
EU vie kuitenkin tällä hetkellä enemmän maataloustuotteita Yhdysvaltoihin kuin Yhdysvallat EU-alueelle.
Viennistä valtaosa on alkoholijuomia kuten viinejä. Tästä Suomen osuus mitataan arvatenkin pisaroissa.
Tilanne voi keikahtaa radikaalisti päälaelleen, jos – tai kun – sopimus toteutuu.
EU:n parlamentin teettämän arvion mukaan 25 prosentin lasku tullitariffeissa kasvattaisi maataloustuotteiden tuontia Yhdysvalloista EU-alueelle 120 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.
Erityisesti naudanlihan, etanolin, viljan ja siipikarjanlihan tuonnin odotetaan kasvavan.
Vientiin vuorostaan lähtisi maitotuotteita, alkoholijuomia ja korkean jalostusasteen erikoistuotteita.
Haasteena sopimisessa on, ettei veljeksillä ole mitään yhteistä.
Isoveljestä luonnonsuojelu on luonnonsuojelua ja maatalous maataloutta ja kumpikin hoidetaan omalla alueellaan. Pikkuveli uskoo, että myös maatilat ovat osa ympäristöä.
Isoveli kokee, että raktopamiinin kaltaiset kasvuhormonit ovat ok, vaikka siat vähän spasmeja saavatkin, karja kasvaa maissilla ja kanan voi pestä kloorilla.
Ruuantuotantoa ei kannata mitata laadulla vaan kaloreilla, ja geenimuuntelu on työkalu muiden joukossa.
Pelkoni on, että ongelmat vyörytetään kauppoihin.
Voisin siirtyä järsimään ruohoa takapihalta, jos edellä mainitut dilemmat päätetään antaa kuluttajan ratkaistavaksi huonojen alkuperämerkintöjen kera.
Kaikki tietävät, että hinta, rasva ja sokeri lopulta voittavat isossa mittakaavassa muut arvot.
Investointisuojan ongelmat saatiin rummuttamalla neuvottelupöydälle.
Seuraavaksi on löydettävä todisteita sille, ettei Euroopan kallis maatalouspolitiikka ammu vapaakaupassa omaan jalkaan.
Myös omavaraisuuden säilymisestä on huolehdittava. Maatalouden ylijäämän käyttäminen vallan välineenä on Yhdysvalloille tuttu kiristysmuoto, jota on testattu niin Vietnamiin, Chileen kuin Iraniinkin.
Vapaakauppa on reilu ratkaisu vain, kun säännöt tuotannolle ovat edes auttavasti samat. Nyt yhteistä on hyvin vähän.
Sopeutuakseen uuteen markkinatilanteeseen jommankumman on muututtava.
Maailma ei ole entisensä, jos se on pienten tilojen ja ennalta varautuvan maatalouden Eurooppa.
sposti:tuulikki.viilo@mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
