Maastoliikennelaki on perustuslain vastainen

Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 7.11.) oli kirjoitus, jossa valotettiin maastoliikennelain uudistuksen tämänhetkistä tilannetta. Lain uudistamista tarvitaankin, koska jo vuonna 2002 eduskunnan oikeusasiamies totesi lain olevan perustuslain vastainen, mutta uudistus antaa vielä odottaa, vaikka huomautuksesta on jo kulunut lähes 10 vuotta.

Vaikka uudistustyön kimpussa on paiskittu melkein 10 vuotta, aikaiseksi on saatu entistä sekavampi soppa, eikä se ratkaisi juuri mitään maastoliikennelain ongelmia. Lausunnossaan oikeusasiamies moitti voimassa olevan maastoliikennelain mukaisten urien perustamiskäytäntöä, koska urista sovitaan vain urapohjan omistavan maanomistajan kanssa eikä muita tarvitse kuulla.

Lakiehdotuksessa reittien perustamiseen liittyvä kuuleminen on määritelty, mutta samalla lakiehdotukseen on lisätty uusia ”vähäisiä” reittejä. Niiden osalta ei ehdotuksen mukaan tarvita kuulemista, vaikka ”vähäisillä” reitillä saattaa olla satoja käyttäjiä. Siltäkään osalta edistystä ei ole saatu aikaiseksi. Samalla monia muita asioita on jäänyt vaille korjausta, ja ehdotukseen on saatu sisällytettyä uusia epämääräisyyksiä.

Virallistettujen reittien ylläpidon rahoitus on edelleen järjestämättä. Silti kunnat ovat uusia reittejä rakentamassa suorastaan hurmoksessa, vaikka kuntien rahakirstut ovat tyhjät.

Eipä lakiuudistuksessa poliisienkaan toimintaedellytyksiä paranneta. Tosin poliisilla ei tulevaisuudessakaan ole aikaa maastoliikennelain valvontaan, kun resursseja vähennetään entisestään.

Eri yhteyksissä on moitittu viime vuosien aikana säädettyjen lakien laatua. Maastoliikennelain uudistusehdotus ei ole tässä suhteessa muita parempi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ei riitä, että laissa toistetaan perustuslain yleinen tarve ja jätetään perustuslain tulkinta tältä osin viranomaisharkinnan varaan. Tältä osin lakiehdotus ei ole tuomassa mitään selvennystä uran alle jäävän maan käyttöoikeuden rajoituksesta, vaan yleisen tarpeen vaatimus pitää edelleen tarkistaa perustuslakivaliokunnan lausunnosta: ”Rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima.”

Lisäksi perustuslakivaliokunta lausuu, että rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määritettyjä, ja että rajoitusten olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. (PeVM 25/1994)

Viime keväänä rauenneen lakiehdotuksen teksti oli säilytetty maanomistajan oikeuksien osalta yhtenevänä nykyisen lain kanssa, mutta lain perusteluihin oli lisätty erilaisia kahvilamäärittelyjä yleisen tarpeen kriteereiksi. Tällä voitiin välttää lain vaikeutettu hyväksymismenettely, perustuslain säätämisjärjestys, mutta lain tulkintaa pyrittiin kuitenkin ohjaamaan moottorikelkkareittien osalta sallivammaksi.

Vaikka ympäristöministeriön kiire lain uudistamiseen vaikuttaa hiipuneen, niin toivottavasti kuitenkaan lakiuudistus ei hautaudu byrokratian rattaisiin, vaan saadaan säädetyksi kohtuullisessa ajassa. Maastoliikennelain saattaminen perustuslain mukaiseksi, selkeäksi ja riittävän täsmällisesti määritellyksi on tärkeää.

Uutta lakia odottaen,