Ukrainan sotarikosten käsittely toimii tärkeänä virstanpylväänä ‒ maailma on vaarassa jälleen jakautua kahteen leiriin
Jos ongelmiin tartutaan vain, kun tapahtumat tulevat meidän hyvinvoivien maiden ovelle, länsimaiden uskottavuus vaatia rauhaa ja demokratiaa heikkenee entisestään, kirjoittaa MT:n toimittaja Kaijaleena Runsten.
Sotarikosten todellinen laajuus selviää vasta, kun helmikuun lopussa alkanut Ukrainan sota joskus päättyy. Kuva: Timo FilpusVenäläisten sotilaiden julmuus tuli uutiskuvista suomalaisiin koteihin, kun Kiovan länsireunan "klaukkalat" ja "hyrylät" vapautuivat valloittajien jäljiltä vajaa kaksi viikkoa sitten.
Valitettavasti joukkohaudat, teloitustyyliin kaduille jätetyt ruumiit ja autoihin läpi tuulilasin tarkoituksella ammutut vainajat eivät ole Ukrainan sodan erikoisuus. Venäjä on toiminut näin myös viime vuosikymmeninä muun muassa Syyrian ja Tšetšenian sodissa sekä Georgian ja Itä-Ukrainan konflikteissa.
Sotarikokset pitää tutkia. Työssä tullaan kuitenkin Ukrainan tapauksessa törmäämään eittämättä Venäjän kieltäytymiseen, viivyttelyyn ja vastasyytöksiin.
Kansainvälisen oikeuden kannaltakaan tilanne Ukrainassa ei välttämättä ole yksiselitteinen. Jo sodan alussa näimme, kuinka sotilaat jakoivat aseita myös asepalvelusta käymättömille siviileille ja näitä pikakoulutettiin aseiden käyttöön.
Kuka siis on siviili? Kuka sotilas?
Sodan kierre on myös tuottanut uutisten mukaan esimerkiksi sen, että ukrainalaiset ovat myrkyttäneet ruokavarastojaan lähtiessään kodeistaan. Tämän he ovat tehneet kostaakseen niille, jotka ryöstävät heidän kotinsa.
Esiin ja tarvittaessa tutkittavaksi on aikanaan tärkeää tuoda myös se, kuinka Ukraina on kohdellut venäläisiä sotavankeja.
Venäläisten toimien kohdalla on puhuttu myös kansanmurhasta. Terminä se kuitenkin tarkoittaa tilannetta, jossa johonkin etniseen tai kielelliseeen kansanosaan kohdistetaan järjestelmällistä puhdistamista.
Jää myöhemmin nähtäväksi, tullaanko Ukrainan sodan perusteella nostamaan syytteitä kansanmurhasta ja täyttävätkö julmuudet tämän merkin. Nykytiedolla voidaan siis puhua sotarikoksista, jotka ovat nekin järkyttäviä ja ehdottoman tuomittavia. Tätä vaativat sotaa tarkasti seuraavat ihmisoikeusjärjestöt Human Rights Watch ja Amnesty.
Sotarikosten selvittäminen ja tekijöiden vastuuseen saattaminen tulisi tapahtua kaikkialla. Jokainen ihmishenki on yhtä tärkeä.
Kokonaisuutena katsoen kysymys on tasapuolisuudesta. Jokainen väkivaltainen julmuus on yhtä tärkeä saada selville. Tätä on työssään korostanut palkittu sotarikosten tutkija, hammaslääkäri Helena Ranta. Ohjaaja Elli Rintalan dokumentti Sodan viimeinen sana, joka valmistui alkuvuodesta, kannattaakin nyt katsoa Yle Areenasta.
Samalla tulee kertaus reilun 20 vuoden takaisiin Jugoslavian sotiin. Myös ne käytiin Euroopan maaperällä, mutta kummasti sen jälkeen olemme Suomessa eläneet optimismin hengessä kuin sota ei voisi enää millloinkaan meitä uhata.
Moni tietää, että maailmalla siviileihin kohdistuvia julmuuksia raportoidaan vuosittain. Ne eivät vain juuri ylitä Suomessa ihmisten kiinnostuksen kynnystä. Se on hyvä muistaa, jos ja kun Venäjän vastuita selvittämään asetetaan tuomioistuin.
Sotarikosten selvittäminen ja tekijöiden vastuuseen saattaminen tulisi tapahtua kaikkialla. Jokainen ihmishenki on yhtä tärkeä.
Jos ongelmiin tartutaan vain, kun tapahtumat tulevat meidän hyvinvoivien maiden ovelle, länsimaiden uskottavuus vaatia rauhaa ja demokratiaa heikkenee entisestään. Samalla maailma jakautuu entistä herkemmin kahteen leiriin kuten kylmän sodan aikana.
Siitä uskottavuudesta antaa jo eräänlaista merkkiä viikko sitten kokous, jossa Venäjä päätettiin sulkea loppukaudeksi ulos YK:n ihmisoikeusneuvostosta 93 maan kannatuksella.
Äänestyksessä erottamista vastusti Kiinan lisäksi 22 valtiota. Mukana äänestivät muun muassa Suomen pitkäaikaiset kehitysyhteistyön kohteet Etiopia ja Vietnam. Kaksikosta Vietnam ei enää saa tukea, mutta sillä on Kiinan tavoin tiiviit kauppasuhteet Suomeen ja muuhun Eurooppaan.
Lisäksi 58 valtiota äänesti tyhjää. Tässä joukossa ovat muun muassa suomalaisten suosikkimatkakohde Thaimaa, rahamaailman keskus Singapore, kaikki arabimaat sekä väkirikkaat Brasilia, Intia, Indonesia ja Etelä-Afrikka. Ne kuuluvat niin sanottuihin kasvavien talouksien BRICS-maihin Venäjän kanssa.
Tyhjää äänestivät myös Suomen nykyisistä kehitysavun kohteista Kenia, Mosambik ja Tansania. Ihmisoikeusloukkauksista syytteessä oleva Myanmar sen sijaan äänesti Venäjän erottamisen puolesta.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





