Parsitaanko maakuntauudistuksessa reiätöntä sukkaa?

Viimeaikaiset voimakkaan tuntuiset ulostulot paljastavat maakuntauudistuksen epäkohtia. Uudistuksen tyssähtäminen onneksi pakottaa puolueet pohtimaan tarkemmin.

Miksi tehdä mittava suur­uudistus, kun tulisimme toimeen entisen parantamisella? Miksi ehjässä sukassakaan parsisimme sellaisia kohtia, missä ei ole reikiä?

Tarvitaan lääkäreitä ja toimiva tiedonkulku.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti tiedotustilaisuudessa, että jos sote-uudistus lykkääntyy vuodella, menetetään 200 miljoonaa euroa. Mihinkähän haavearvioon tuo hätäisen tuntuisesti esitetty summa perustui?

On käynyt ilmi, ettei valtiolla ole edes laskelmia siitä, kuinka paljon suunnitellussa hallinnossa uusien luottamushenkilöiden hallinnon kulut lisääntyvät. Tiedustellessani summaa valtiovarainministeriön edustajilta, yllätyin, ettei sitä oltukaan laskettu.

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Päivi Nerg ennakoi juuri, että suunnitelmissa olevien maakuntien määrä voi vähentyä ja voi olla tulossa kriisimenettelyitä.

Uudistus ei ole vielä edes voimassa, mutta maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja antaa ymmärtää, että tehdään mahdolliseen muutokseen mahdollisia muutoksia.

Häkellyttävältä tuntui Päivi Nergin tuumaus (MT 26.7.), että poliisi tai taksi opettelisivat esimerkiksi kotihoitoa. Nämä asiat ovat isoja kysymyksiä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) ennakoi, ettei sote etene edes eduskunnan äänestykseen.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki painotti potilasvahinkojen ehkäisemisessä tiedonkulun tärkeyttä. Hän nimesi riskikohdaksi, etteivät kriittiset tiedot kulje perusterveydenhoidosta sairaalan päivystäjälle tai lääkärin hoito-ohje hoitajalle, leikkaussaliin tai vuodeosastolle.

On outoa, etteivät vielä vuonna 2018 esimerkiksi lääkitystiedot aina ole ajan tasalla tai lääkäri ei niitä näe. Tämä sama tiedonkulun puute on ollut koko terveydenhuoltoalalla neljännesvuosisadan ajan.

Tarvitaan yhtenäinen tiedonkulkusysteemistö valtion taholta. Ei siis satoja yhteentoimimattomia.

Lääkäripulasta puhuessa on harvoin nostettu esille, kuinka lääkäreitä saataisiin lisää. Voitaisiinko lääkärikoulutusta maassamme lisätä?

Arka aihe tuntuu olevan myös se, voitaisiinko lääkäreitä velvoittaa toimimaan ainakin jonkin aikaa julkisella puolella ennen kuin voisi siirtyä yksityiselle puolelle.

Suomen terveydenhoitoa on arvostettu hyvinkin korkealle esimerkiksi tiedelehti The Lancetissa.

Yhdysvalloissa hintalappu terveydenhoidolle on kallein. Iso osa rahoista kuluu lakimieskuluihin. Onkohan maakunnille huomioitu tarpeellinen määrä lakiosaamista ja rahoitusta siihen?

On tärkeää parsia kuntoon rikki olevat kohdat. Toimivia systeemejä ei ole järkeä uudistaa vain siksi, että oma nimi jäisi poliittisiin historian kirjoihin.