Tönijät ovat täällä taas

Mielipide

11.11.201601:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi kuvaa hyvin yhä erikoisemmaksi muuttuvaa aikaamme. Kyseenalainen käytös ja muiden vähättely näyttävät kääntyneen omituisella tavalla synonyymiksi jämäkälle johtajuudelle. Trumpiin verrattuna niin ikään suorasukaisista toimistaan tunnettu Venäjän presidentti Vladimir Putin vaikuttaa lähes diplomaatilta. Tosin diplomatiaakin on monenlaista.

Suomen kaltaiselle arvopohjaiselle demokratialle kyseessä on herätys. Maailma on muuttunut ikävään suuntaan, eikä valittaa voi. Näiden kanssa on pärjättävä. Pitkän turvallisuuspoliittisesti vakaan aikakauden loppu tuntuu olevan nyt meilläkin käsillä.

Vielä on aivan liian aikaista arvioida, millä tavalla Trumpin ja Venäjän suhde muuttaa turvallisuustilannetta Euroopassa. Suunta on kuitenkin Suomenkin kannalta huono. Riskit Itämeren alueella ovat kasvamassa. Muun muassa Ruotsin puolustusvoimien heikko tila aiheuttaa ongelmia muillekin.

Syyrian lohkolla Yhdysvaltain ja Venäjän vastakkainasettelun riski kasvaa. Baltian maissa pelätään Venäjän häirintää, eikä Naton turvatakuista ole Trumpin aikana enää samanlaista varmuutta kuin ennen.

Edellä oleva lista on valitettavasti puutteellinen. Sitä voisi helposti täydentää liudalla ilmastopoliittisia epäilyjä. Myönteisiä seikkoja ei ole nähtävissä. Jos Trumpin ja Putinin sielujen sympatia on todellista ja mahdollistaa lännen ja Venäjän suhteiden liennyttämisen, sitä kehitystä on toki syytä toivoa. Erityisesti, jos Trump muistaa informoida Venäjä-yhteyksistään myös liittolaisiaan.

Turvallisuuspolitiikassa Suomessa on havahduttu viime aikoina todellisuuteen. Suojelupoliisi on avoimesti arvostellut suomalaisia sinisilmäisyydestä. Esille on noussut tapauksia, joissa venäläiseen omistukseen on siirtynyt lähellä strategisesti tärkeitä kohteita sijaitsevia kiinteistöjä ilman sen suurempaa harkintaa.

Sodan uhka on kaukana, mutta monenlaiseen hybridivaikuttamiseen ja muuhun tönimiseen on syytä varautua. Lienee selvää, että Suomi joutuu lähitulevaisuudessa ottamaan kantaa siihen, millä tavalla se suhtautuu kaksoiskansalaisuuteen. Suomessa tällainen mahdollisuus tunnustetaan, Venäjällä ei.

Myös puolustusvoimien ja poliisin virka-apusuhteet kaipaavat tarkennuksia. Nato-jäsenyyden hakeminen ei ole nyt ajankohtaista Suomessa, mutta keinovalikoimassa se on syytä pitää. Samalla olisi hyvä selvittää, millä tavalla esimerkiksi eduskunnassa tällainen päätös sitten aikanaan tehtäisiin.

Presidentti Sauli Niinistö on ottanut turvallisuuspolitiikan alueella selvän johtajuuden Suomessa. Viimeksi maanpuolustuskurssin avajaisissa Niinistö esitti tilannearvion, joka on samaan aikaan sekä realistisen jämäkkä että sopivan maltillinen. Venäjän tilanteesta puhutaan Suomessa nyt avoimesti.

Niinistö on myös ansiokkaasti korostanut vuoropuhelun merkitystä Venäjän kanssa. Se on edelleen demokraattisiin arvoihin uskovan maan näkökulmasta paras tapa edistää asioita. Se on myös demokratian ja moniarvoisuuden puolustamista aikana, jolloin nämä arvot sitä erityisesti kaipaavat. Se aika on nyt.