Vastauksia kysymyksiin, joita minulta ei kysytty

Mielipide|Politiikka

22.3.202306:00

Kolumni

Suvi Jylhänlehto

Päivää, saanko kysyä muutaman kysymyksen?

Ei samperi, taas joku katugallup. Nyt pitäisi muutamassa sekunnissa keksiä päräyttävä vastaus päivän polttavaan kysymykseen ja naapurin Ritva lukee sen huomenna lehdestä. Kuvaa et ainakaan ota!

Ohikulkijan kiusaantuminen on ymmärrettävää. En itsekään arkisilla asioillani yleensä jaksaisi mitään ylimääräisiä hidasteita. Myös toimittajan roolissa katugallupit vaativat normaalia enemmän kehtaamista. Ohareista ei saa heti lannistua.

Toimituksen näkemyksen mukaan katugallupit ovat kuitenkin lukijoille kiinnostava lisä muuten kenties puisevaan juttuun. Rivikansalaisen mielipide kiinnostaa ja kuvat piristävät taittoa.

Entä jos kysymyksiin saisi varautua etukäteen? Silloin kukaan ei tietysti tule kysymään mielipidettä. Vastaan silti!

Millä perusteella teet äänestyspäätöksen?

Tärkein kriteerini on, että ehdokas ei ole änkyrä, vaan avarakatseinen. Tarkoitan änkyrällä henkilöä, joka ei kykene muuttamaan mieltään, jos saa asiasta lisää tietoa ja näkemyksiä. Metsäasiat ovat tärkeitä ja vaikeita. Kuka keksisi täydellisen yhtälön, millä turvataan sekä monimuotoiset, hiiltä sitovat metsät että vientitulot? Haluan myös rahaa pitkospuihin.

Mistä leikkaisit?

3-vuotiaani harjoittelee saksilla leikkaamista. Seuraava kysymys! Ai, pakko vastata. Ehkä sitten itseltäni. Voisin maksaa vähän enemmän veroja, vaikka se onkin epäsuosittu mielipide. Mitä sukulaisetkin ajattelevat, kun tämän lukevat? Mutta näin se on. Mieluummin kiristäisin veroja kuin leikkaisin palveluista.

Se mistä olisi varaa leikata, on kulutus. Sähkönkulutusta kotitaloudet ovatkin jo onnistuneet leikkaamaan, kun sähkön hinta nousi. Samaa ajattelua voisi siirtää vaatteiden ja tavaroiden ostamiseen. Suosittelen tutustumaan planetaariseen vaatekaappi -haasteeseen, jonka mukaan aikuiselle ihmiselle riittää viisi uutta vaatetta vuodessa. Alusvaatteita, sukkia ja käytettyinä hankittuja vaatteita ei lasketa tähän. Päätin osallistua haasteeseen. Maaliskuu on jo pitkällä ja vaateostoksia pyöreät nolla. Uskon, että monen maalla asuvan planetaarinen vaatekaappi kulkee ihan vain nimellä vaatekaappi.

Miten kohennat Suomen taloustilannetta?

Valitsen kaupasta kotimaisen vaihtoehdon aina kuin mahdollista. Jos kotimaista ei ole saatavilla, pitkitän ostopäätöstä niin pitkään, että hankinta kenties tuntuu tarpeettomalta. Matkustan kotimaassa. Käyn paikallisen yrittäjän luona kaunistautumassa. Hyvästä ruuasta en tingi.

Viimeinen kysymys: Mitä mieltä olet Oulun aseman seudun yleisilmeestä?

Hyvä, että kysyit. Kyllä tekee häijyä, kun etelään palaava äitini joutuu värjöttelemään pakkasessa ja viimassa, jos juna on myöhässä. Linja-autoasemakin on kuin aaveiden kammio. Jos Oulun kaupungilla ei ole varaa rakentaa tervatynnyrien muotoista matkakeskusta, niin rakentaisi sitten ajattoman peruspytingin. Mallia voi ottaa vaikka Jyväskylästä. Aseman sijainti sentään on kohdallaan toisin kuin Rovaniemellä, jonne saavuttua pitää ensimmäisenä opastaa turistit aloittamaan keskustaan vaellus oikeaan suuntaan.