Unelmatehdas

Kodiksi remontoitu vanha meijeri on vaalea ja avara. Hunaja-koira on perheen lemmikki. 

Liisa Ihmemaassa, Batman, perhoskakku – Ulla Svensk nauttii, kun saa taiteilla mitä mielikuvituksellisempia kakkuja.

Nyt hänellä on kakuntekoa varten oikein kakkutehdas, uuden kodin sivurakennus, jossa voi valmistaa kakkuja tilauksesta, jos vain ehtisi.

Mutta ei meinaa ehtiä, sillä kakkubisnes on vienyt Ullan niin kokonaan, ettei lempipuuhalle eli itse kakkujen leipomiselle tahdo jäädä aikaa.

Ullan kakkuharrastus alkoi parikymmentä vuotta sitten, kun hän nuorena äitinä värkkäsi syntymäpäiväkakkuja lapsilleen. Henri on nyt 21- ja Anna 19-vuotias.

Ulla työskenteli Kajaanissa perhepäivähoitajana, avioitui Pasin kanssa ja sai vielä kolme poikaa, 12-vuotiaan Rasmuksen, 8-vuotiaan Onnin ja 4-vuotiaan Sisun. Syntymä- ja nimipäiviä riitti ja sitä myötä kakkujen leipomista.

Ulla mietti alan vaihtoa, kun Vuokatissa alkoi ammattiopistokoulutus. Piti vain valita, pyrkisikö ompelu-, remontti- vai kondiittorilinjalle, sillä kaikenlainen käsillä tekeminen kiinnosti. Ulla valitsi kondiittorin; astmasta kärsivälle se tuntui vähiten kuormittavalta.

Viisi vuotta sitten Ulla valmistui leipuri-kondiittoriksi, lapsuutensa unelma-ammattiin. Samalla hän alkoi pitää leivontaharrastuksestaan blogia internetissä.

”Olin äitiyslomalla ja kuvasin blogiin leipomisiani. Sain koko ajan vastata sähköposteihin, kun ihmiset kyselivät kaikenlaista. Ajattelin, että olisi yksinkertaisempaa, jos asiat olisivat kirjan kansien sisällä. Otava innostui ideasta heti, ja ensimmäinen kakkukirja Unelmakakut ilmestyi vuoden 2008 alussa. Sen jälkeen olen tehnyt kolme muuta kirjaa”, Ulla kertoo.

Unelmakakkukirjan herkulliset kuvat otettiin studiossa Helsingissä, minne Ulla matkusti viikoksi lentokoneella mukanaan yksivuotias vauva ja kaikki leivontakimpsut ja -kampsut. ”Mahtoi se olla näky!” hän nauraa nyt. ”Mutta en voinut olla viikkoa erossa vuosikkaasta.”

Kirjan tekeminen oli vielä harrastamista, mutta äitiysloman jälkeen Ullan piti päättää, pyrkiäkö leipomoon töihin vai tehdäkö jotain muuta.

Vieraillessaan siskonsa luona Dubaissa Ulla näki unelmansa: leivontatarvikkeiden kaupan. Entä jos sellaisen perustaisi nettiin?

”Kaksi kuukautta tein sinnikkäästi verkkosivuja ja etsin tavaraa netistä. Sitten kerroin blogissani kaupan perustamisesta, ja ekan viikon olin ihan helisemässä. Tilauksia tuli niin paljon.”

Kuukauden kuluttua verkkokaupan perustamisesta Ulla vuokrasi kaupalle toimistotilan ja palkkasi työntekijän. Reilun vuoden päästä työntekijöitä oli Kajaanissa jo kolme, sillä Suomeen oli syntynyt todellinen leivontabuumi.

Verkkokauppa sai nimensä Ullanunelma-blogista, ja Ulla siirtyi blogistiksi mtv3:n sivustolle.

Verkkokaupan menestys innosti perustamaan myös perinteisiä kauppoja. Ensimmäinen kakkutarvikeliike avattiin vuonna 2008 Kajaaniin ja vuoden sisään siitä toinen Tampereelle ja kolmas Poriin.

Seurasi sellainen härdelli, ettei Ulla ehtinyt tehdä mitään, mistä oikeasti piti. Alkoi tulla stressiä. ”Niin lopetin ne kaksi kauppaa, ja vain Tampere jäi jäljelle.”

Yrittäjäksi Ulla on ryhtynyt ilman minkäänlaista liiketaloudellista koulutusta.

”En mieti riskejä, vaan teen sen, mikä tuntuu oikealta. Olen aloittanut pienestä ja kasvattanut toimintaa pikkuhiljaa. Sain naisyrittäjälainaa yrityksen käynnistämiseen”, Ulla kertoo.

”Periaatteeni on, että asetun asiakkaan asemaan.” Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakas saa tilaamansa tavarat jopa seuraavana päivänä, jos se vain postin tai matkahuollon kannalta on mahdollista. Tilauksia pakataan seitsemänä päivänä viikossa.

Vielä vuosi sitten Ulla ja Pasi Svensk asuivat Kajaanissa itse rakentamassaan hirsitalossa Oulujärven rannalla. Ulla totesi tuolloin ystävättärelleen, että he eivät ikinä muuta sieltä pois.

Seuraavana päivänä Ulla näki asuntoilmoituksen netissä. Nummi-Pusulassa oli tullut myyntiin Etelä-Pusulan Osuusmeijeri. Svenskit ajoivat viikonloppuna katsomaan paikkaa ja tekivät tiistaina tarjouksen. Heinäkuussa muutettiin.

”Kainuussa ajatellaan usein, että Etelä-Suomi on yhtä kuin Helsinki, pelkkää kaupunkia, mutta täällä me eletään maalla peltojen keskellä. Lähimpään keskukseen on yhdeksän kilometriä”, Ulla miettii.

Reilun viidensadan neliön asuinrakennuksessa, entisessä meijerissä, on nyt koti ja alakertaan remontoidut verkkokaupan tilat. Pihapiiriin kuuluu lisäksi pieni omakotitalo, johon syksyllä remontoitiin kakkutehdas. Pihasauna korvaa Jormuan kodin rantasaunaa, ja järven sijasta pojat pulahtivat viime kesänä kierimään nurmikolla.

Pasi työskentelee Ullan kanssa verkkokaupassa, sillä selkävaivojen takia hän on joutunut jättämään työt omassa koneurakointifirmassaan.

Vanhimmat lapset jäivät Kajaaniin, mutta Anna-tytär muuttaa koulun loputtua Nummi-Pusulaan ja tulee töihin verkkokauppaan, missä apu on kovasti tarpeen.

Verkkokaupan varasto alakerrassa on kuin kakkuleipurin taivas: toinen toistaan hauskempia muotteja, pursottimia, koristeita – yhteensä noin kolmetuhatta erilaista tuotetta. Ulla ja Pasi ottavat vastaan tilauksia ja pakkaavat ja Pasi kuljettaa tilaukset päivittäin postiin tai matkahuoltoon Saukkolaan.

Vaikka Ullanunelman varastoista näyttäisi löytyvän melkein mitä tahansa kakkuun keksii laittaa, niin Ullan mukaan Suomessa tullaan aika lailla jälkijunassa. ”Maailma on pullollaan uskomattomia välineitä ja tarvikkeita. Etsin niitä koko ajan lisää.”

Ulla on yllättynyt siitä, miten moni suomalainen on lähes kokonaan nettikauppojen varassa. Kakkutarvikkeisiin nettikauppa sopii hyvin, sillä kuvat näkee tietokoneelta ja tuotteet ovat kevyitä ja pieniä postittaa. Eikä niitä tarvitse sovittaa kuten vaatteita tai kenkiä.

”Eniten minua arvelutti tänne muutossa se, miten nettiyhteydet toimivat. Onneksi siinä suhteessa ei ole ilmennyt ongelmia.”

Syntyperäisinä kainuulaisina ja ikänsä Kajaanissa asuneina Ulla ja Pasi vaikuttavat rohkeilta, kun hyppäsivät kokonaan uusiin kuvioihin. Suku ja kaverit jäivät pohjoiseen. Onko yhtään kaduttanut?

Pieni Hunaja-koira pyörii Ullan jaloissa ja Sisu-poika käy näyttämässä piirtämäänsä rakettia. Ulla miettii hetken ennen kuin vastaa.

”Minulla ja Sisulla oli ikävä koko syksyn, mutta isommat pojat ja Pasi sopeutuivat heti. Pojat harrastavat motocrossia ja pitkät kisamatkat Kajaanista ovat olleet rasittavia. Täällä he olivat ihmeissään, kun lähellä on montakin seuraa, johon voisi liittyä, ja Viroon pääsee helposti.”

Yhteydenpitoa sukulaisiin ja ystäviin helpottaa, että alakerrassa on vieraita varten omat tilat. Annallekin on valmistumassa oma soppi.

Ja jotta tekeminen ei loppuisi, niin Ulla aikoo maalata keittiö-olohuoneen seinät uudelleen ja meijerin piipun juureen on valmistumassa iso kesäterassi.

”Vuorokaudessa on yllättävän paljon tunteja, kun ei tee mitään turhaa. Minun pitää olla aina tekemässä jotain. Jos kello on viisi iltapäivällä, niin ajattelen, että hitsi, tässähän on vielä puoli päivää aikaa.”

Uusi koti sijaitsee keskellä Koisjärven kylää, paikallistien varressa. Naapurit ovat lähempänä kuin Kainuun kodissa, ja tontti on pieni. ”Onneksi, niin sitä ei tarvitse kauheasti hoitaa. Enkä minä sitä järveäkään kaipaa, kun Jormualla sai koko ajan olla vahtimassa lapsia, etteivät huku.”

Tulevaisuutta Ulla ei kovasti mieti. ”Kun laitoin verkkokaupan pystyyn, piti tehdä kahden vuoden liiketoimintasuunnitelma. Se tuntui mahdottomalta, sillä en koskaan ajattele viikkoa kauemmas eteenpäin. Sillä tavalla ei kauheasti pety. Toivon vain, että olisimme terveinä.”

www.ullanunelma.fi