Sääliksi käy kaupan johtajia

Viljelijät ovat viime vuodet olleet tyytymättömiä ja katkeria kaupalle ruuan hinnan epäoikeudenmukaisesta jakaantumisesta elintarvikeketjussa.

Onko kuitenkin niin, että viljelijöiden tulisi mieluummin sääliä kuin arvostella kaupan pomoja?

Koska pahasti näyttää, että ruokakaupan johtajat ovat olleet vailla liikemiesosaamista eivätkä ole osanneet tehostaa yritystensä toimintaa nykyaikaa vastaavaksi. Sen vuoksi tuottajille on maksettava EU-maiden heikoimpia tuottajahintoja ja kuluttajilta laskutettava EU-maiden korkeimpia kuluttajahintoja.

Tällainen toiminta ja kykenemättömyys sen muuttamiseksi varmasti harmittavat kauppiaita kovasti.

Esimerkiksi kananmunapaketin hinnasta kaupan on otettava yli puolet itselleen, koska pakettien hyllyyn asettelu on niin työlästä ja kallista. Samoin toinen pyöreä yksinkertainen tuote, peruna, moninkertaistaa arvonsa, kun on siirtynyt viljelijän laarista kaupan koriin. Olutpullossa etiketistä on maksettu enemmän kuin viljelijälle pullon sisällä olevasta ohrasta. Esimerkkejä olisi enemmänkin, mutta palstatila ei taida riittää.

Tietysti on muistettava, että koskaan aikaisemmin suomalaisten palkkatuloista ei ole kulunut ruokaan niin pientä osaa kuin nykyisin kuluu. Eli kauppahan onkin kuluttajalle antelias.

Yksi selitys kaupalta ruuan Keski-Eurooppaan verrattuna korkeaan hintaan on ollut korkeat kuljetuskustannukset. Tuleehan kustannuksia tietysti, jos suuri osa tuotteista pitää ensin kuljettaa yhteen logistiikkakeskukseen, josta ne sitten kuljetetaan takaisin maakuntiin.

Voisiko kuljettamista kenties järkevöittää? Ja paikallisuutta käyttää hyödyksi?

Vai onko niin , että ruokakaupan johtajat osaavatkin työnsä, mutta suurten kauppaketjujen muiden osa-alueiden johtajat eivät osaa? Joudutaanko kananmunakatteita käyttämään vaate- tai elektroniikkakaupassa tehtyjen tappioiden paikkaamiseen?

Perinteiset kauppaketjut löysivät viime vuonna uuden vihollisen, jota syyttää huonosta menestyksestä. Verkkokaupan. Kun verkkokaupan voisi nähdä mahdollisuutena laajentaa omaa toimintaa maan rajojen ulkopuolelle ja vahvistaa toimintaa kotimaassa, kauppa näkee sen uhkana ja jatkaa vanhalla strategiallaan rakentamalla lisää jättikokoisia kauppakeskuksia.

Samaan aikaan, kun kauppa on ollut kykenemätön tehostamaan toimintojaan, on maatiloilla rakennekehitys ollut nopeaa. Viljelijät hyödyntävät entistä enemmän uutta teknologiaa, kasvattavat tilakokoa ja käyttävät kaikki keinot pienentääkseen kustannuksia.

Poliitikot ovat kantaneet oman vastuunsa maatilojen tehostamisessa ja leikanneet maatalouden osuutta valtion budjetissa vuosi toisensa jälkeen.

Ehkä kaupan pomoja ei kuitenkaan tarvitse sääliä. Ehkä he saavat palkkaa sen verran, että kestävät nämä tiukat ja vaativat ajat.

Asiakasomistajana kuitenkin hartaasti toivon, että kauppa saa pikaisesti lisää ammattitaitoa johtamiseensa. Miten nykyisin Suomessa toimivat kauppaketjut pärjäisivät kilpailussa, jos tänne sattuisi rantautumaan uusi toiminnassaan tehokas ketju?

Vai olenkohan väärässä? Onkohan kauppa sittenkin tehostanut jo toimensa äärimmilleen, mutta sitä ei vain ole haluttu paljastaa hintoihin siirtämällä?