Onko Jumalasi rakastava vai tuomitseva? Syy saattaa löytyä äitisuhteesta
Oma Jumalani on rakastava ja armollinen, mutta näin ei ole kaikilla, kirjoittaa Janica Pörhönen kolumnissaan.
Kun lapsi oppii puhumaan, hänen ensimmäinen sanansa on usein äiti. Kuva: Sanne KatainenLapsen ensimmäinen sana on usein äiti. Kuolinvuoteella ihmisen viimeinen sana saattaa olla äiti.
Meillä jokaisella on jonkinlainen suhde omaan äitiin, ja sillä on merkittävä vaikutus myöhempään elämään.
Ihmisen suhde jumalaan heijastaa monella tapaa hänen suhdettaan ihmisiin, kirjoittaa psykologi ja uskontotieteen sekä islamin tutkimuksen dosentti Teemu Pauha Teologia.fi-verkkosivun artikkelissa. Artikkelin otsikko on Suhde jumalaan muistuttaa suhdetta vanhempiin.
Aivokuvantamistutkimukset ovat Pauhan mukaan osoittaneet, että ihmisaivot suhtautuvat vuorovaikutukseen samalla tavalla riippumatta siitä, onko toinen osapuoli ihminen vai näkymätön henkiolento. Esimerkiksi rukoileminen aktivoi samoja aivoalueita kuin keskustelu muiden ihmisten kanssa.
Moni puhuu Jumalalle kuin hyvälle ystävälle. Oma Jumalani on rakastava ja armollinen. Niin olen myös armollinen ihmisille ylipäätään. Annan anteeksi läheisteni ikävät sanat ja pyydän anteeksi myös omia letkautuksiani. Katumus soimaa sydäntäni erityisesti, jos puhun lapsille kireään äänensävyyn kiireisenä aamuna.
Pauha viittaa artikkelissaan kiintymyssuhteita koskevaan tutkimukseen, sillä siitä voi löytää vastauksia siihen, miten suhtautuu omaan vanhempaansa tai millainen suhde on Jumalaan.
”Vauva oppii luottamaan ihmisiin sekä näiltä saatavaan turvaan ja hoivaan, jos hoitajat vastaavat hänen tarpeisiin ja viestimisyrityksiin. Jos henkilö on kiintynyt lapsena turvallisesti, sekä muut ihmiset että Jumala ovat hänen mielikuvissaan ennen kaikkea huolehtivia ja rakastavia.”
Hänen mukaansa turvaton kiintymyssuhde voi puolestaan ilmetä siten, että näkee Jumalan tuomitsevana tai etäisenä.
Tuomitseva Jumala voi tarkoittaa käsitystä ankarasta Jumalasta, joka ei tunne armon käsitettä.
Vaihtoehtoisesti moni saattaa etsiä Jumalasta turvallista kiintymyskohdetta, joka itseltä on lapsena puuttunut. Turvattomasti kiintyneiden on todettu olevan muita alttiimpia hengelliselle heräämiselle tai kääntymiselle.
Moni puhuu Jumalalle kuin hyvälle ystävälle.
Oliko sinun äitisi kotona aina läsnä vai vetäytyikö hän omiin töihinsä? Saitko läheisyyttä ja turvaa öisin, kun uni ei tullut?
Onko Jumalasi rakastava vai rankaiseva? Ajatteletko sotien ja kärsimysten johtuvan siitä, että Jumalaa ei ole olemassa? Ehkä luottamuksesi ja turvasi perustuu näkyvään maailmaan kuten hyviin ihmissuhteisiin ja merkityksellisiin harrastuksiin?
Asiat eivät tietenkään mene aina niin, että jos oma vanhempi on ollut huolehtiva, myös Jumalan näkee rakastavana. Useat seikat vaikuttavat katsomuksellisen identiteetin rakentumiseen, esimerkiksi sosiaalisesta mediasta tulevat vaikutteet.
Tiedän monia ihmisiä, jotka tuntevat Jumalaa kohtaan välinpitämättömyyttä tai jopa vihaa. Nyt kun mietin, he ovat joutuneet lapsuudessaan kantamaan kuormaa, jota he eivät olisi mitenkään ansainneet.
Kirjoittaja on teologian maisteri ja MT:n toimittaja.Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
