Luonnonsuojelussa tarvitaan yhteistyötä

L uonnonsuojelijat haluavat avata metsälain uudelleen käsittelyyn (MT 20.1.). Syyksi on ilmoitettu. että lain 10. pykälän mukaisten lakisääteisten suojelukohteiden määrä olisi vähentynyt.

Olisi hyvä tietää, mihin luonnonsuojelijat ovat erityisesti kiinnittäneet huomiota. Jos Metsäkeskus on todennut, että näissä mahdollisissa niin sanotuissa lakikohteissa ei ole suojelunarvoista, niin ovatko nämä luonnonsuojelijat tietoisempia lain määräyksistä kuin Metsäkeskus. Myös luonnonsuojelulaki ja metsäsertifiointi asettavat määrättyjä suojelutoimia metsänhakkuille.

Yhteistyö on mielestäni kaiken alku ja juuri. Valitettavasti luonnonsuojelujärjestöt sekä WWF eivät halua yhteistyötä metsänomistajien eivätkä heidän edustajiensa kanssa. Mieleeni tulee ainakin tämä valeuutinen pöllönpoikasesta avohakkuualueen kannon päällä. Tämä ylitti uutiskynnyksen, mutta todettiin myöhemmin valeuutiseksi.

Virhe oli kyllä jo tapahtunut, koska tämä kuva levittäytyi WWF:n sivustojen kautta maailmalle. Samalla aiheutui vahinkoa Suomen maineelle luonnonsuojelusta.

Jokaiseen asiaan täytyy löytyä kompromissi eri toimijoiden välillä. Jos luonnonsuojelijat sekä WWF haluaisivat ymmärtää yksityisen metsänomistajan asemaa sekä taloudellisesti että luonnonsuojelullisesti, niin näistä asioista voidaan aina neuvotella ja etsiä kompromisseja. Jos he asettavat kohtuuttomia vaatimuksia metsänomistajalle suojelun suhteen, niin konflikti on varma.

Nämä suojelukohteet sisältävät markkinakelpoista puuta ja tämä puu on rahanarvoista metsänomistajalle. Kuka korvaa tämän menetyksen metsänomistajalle? Kuka haluaa luovuttaa omaisuuttaan ilman korvausta?

Yhteistyö on voimaa, myös luonnonsuojelussa.