Tavoitteena parempi hevonen

”Hevosen, kuten minkä tahansa muun kotieläimen, jalostuksella pyritään luomaan entistä paremmin tehtäväänsä sopivia eläinyksilöitä”, kiteyttää Suomen Hippoksen piiriagronomi Eero Perttunen.

Ravihevosessa jalostajan mielenkiinto kohdistuu useimmiten ravivarmuuteen ja nopeuteen, työhevoselle haetaan vetokykyä ja rauhallista luonnetta, ratsulle sen suuntautumisesta riippuen laadukkaita liikkeitä tai hyppykykyä.

Jalostuseläimen arvon hevonen saa kantakirjauksessa, jossa varsinkin oriiden kohdalla saattaa olla tiukka seula. Tilaisuudessa tarkistetaan, että kantakirjaan tarjottava eläin täyttää jalostusohjesäännön kriteerit: sillä ei esimerkiksi saa olla perinnöllisiä sairauksia, purenta- tai kivesvikaa. Lisäksi hevosen on suoritettava hyväksytysti suorituskykyä mittaava koe, jonka sisältö vaihtelee sen mukaan, mihin kantakirjaan hevosta tarjotaan.

Hevosten jalostuksen perinteet juontavat Suomessa jo 1800-luvulle, jolloin suomenhevoset ottivat toisistaan mittaa niin sanotuissa valtion kilpa-ajoissa. Suomenhevosen varsinaisen jalostustyön katsotaan alkaneen 1907 kantakirjan avaamisen myötä.

Ensimmäiset lämminveriravurit saapuivat Suomeen 1958 ja niiden jalostus alkoi 1960-luvulla. Lämminveristä ratsuhevosta kasvatettiin 1920-luvulta lähtien ensin sota- ja urheilukäyttöön. FWB-hevosen (Finnish Warm Blood) kantakirja avattiin 1990-luvulla.

Astuta paras parhaalla ja toivo parasta, on tuttu lause kasvattajien keskuudessa. Samalla se kertoo lajin vaativuudesta.

”Hevoskasvatuksessa tulokset näkyvät hitaasti. Ravihevosilla kestää vähintään kolmesta neljään vuotta ja ratsuilla kauemminkin, ennen kuin nähdään, vastaako jälkeläinen odotuksia”, Perttunen sanoo.

Pitkän linjan kasvattajat tietävät tarkkaan tammojensa ominaisuudet ja mitä oriita haluavat käyttää. Neuvoja kannattaa Perttusen mukaan hakea joko Suomen Hippoksesta, Suomen Hevostenomistajien Keskusliitosta tai vaikkapa rotujärjestöiltä.

Onko suomalainen hevosjalostus mennyt eteenpäin?

Perttusen mukaan on. ”Esimerkiksi suomenhevonen on oppinut juoksemaan. Nykyiset ravurit ravaavat selvästi sulavammin kuin parikymmentä vuotta sitten.”

Petrattavaa sen sijaan löytyy rakennepuolella, jossa muun muassa nivelvaivoja aiheuttavat irtopalat ovat yleistyneet.

”Tällainen hevonen on vähän niin kuin todella suorituskykyinen auto, jossa kuitenkin on huonot iskunvaimentimet ja renkaat.”