Länsimainen demokratia tiensä päässä?

Eurooppa ja Yhdysvallat ovat luoneet länsimaisen demokratian mallin, joka on siivittänyt yhteiskunnat jatkuvaan vaurauden kasvuun. Samalla se on taannut kansalaisille turvallisuuden ja länsimaiset perusvapaudet.

Pitkään jatkunut taloudellinen epävarmuus erityisesti Euroopassa on kyseenalaistanut taloudelliseen kasvuun perustuvat arvot ja demokratian kyvyn hoitaa mittavat talous­ongelmat. Samaan aikaan yksipuoluediktatuuri Kiina on noussut demokratioiden rinnalle ja ohittanut ne.

Onko edessä uusi maailmanjärjestys, jonka apostoleina näyttäytyvät kehittyvät taloudet Kiina, Intia ja oman tiensä kulkija Venäjä? Karuimmillaan tämä näyttäytyy Afrikan kehittyvissä talouksissa.

Siinä missä länsimaisiin oppeihin ja arvoihin perustuvat kehitysyhteistyöhankkeet ovat jääneet hampaattomiksi, Kiina on noussut Afrikan maiden tärkeimmäksi kauppakumppaniksi, joka rakentaa teitä, rautateitä ja satamia välittämättä tuon taivaallista kohdemaan demokratiasta, poliittisista vapauksista tai ihmisoikeuksista. Tärkeintä on päästä hyödyntämään kauppakumppanin luonnonvaroja ja niiden hallintaa.

Yksittäiselle kansalaiselle tämä on luonut työtä ja sitä kautta syntyvää vaurautta 
– ilman demokratia pakkoa. Seurauksena onkin, että yhä useampi afrikkalainen johtaja 
on omaksunut Kiinan autori­taarisen ja menestyvän 
hallintomallin, kuten on käynyt Etiopiassa ja Ruandassa.

Myös yhä useampi eurooppalainen on menettämässä uskoa Euroopan unioniin ja sen luomiin taloudellisiin mahdollisuuksiin. Noin kaksi kolmesta eurooppalaisesta pitää taloustilannetta huonona sekä omassa maassa että koko unionissa.

Joka kolmas uskoo tilanteen heikentyvän edelleen. Eurooppalaisiin poliittisiin instituutioihin luottaa harvempi kuin joka toinen. Tämä kehitys on omiaan haurastuttamaan uskoa demokratiaan.

Samaan aikaan EU:n komissio Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n myötäilemänä on kiristämässä otettaan jäsenmaiden talouden hoidossa ja perään kuuluttaa säästöjä ja menoleikkauksia, jotka kohdistuvat heikompiosaisiin. Myös Suomi on saamassa osansa tästä hiostuksesta.

Lännen pitäisi johtaa kansainvälistä yhteisöä tuottamaan uusia globaaleja standardeja, arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Tällainen tulisi olemaan Euroopan ja Yhdysvaltain TTIP-vapaakauppasopimus ja sen rinnalle Etelä-Amerikan johtavien talouksien kanssa tehtävä vastaavanlainen vapaa­kauppasopimus Mercosur. Uusia tuulia ennakoi myös Pariisissa aikaan saatu ilmastosopimus, jonka työstämisessä Euroopalla oli tärkeä rooli.

Todellista johtajuutta länsi osoittaisi kääntämällä nykyiset 
konfliktit Venäjän kanssa molem­pia osapuolia hyödyntäväksi taloudelliseksi ekspansioksi.

Vain yhteisiin taloudellisiin päämääriin pyrkimällä myös demokratialle tärkeät arvot voidaan nostaa niille kuuluvaan asemaan. Ajan mittaan niin Kiinassa kuin Venäjälläkin.