Aistit terävinä työhön Mylläri Lasse Härkönen, Juva:
Lasse Härkönen haistaa ja maistaa viljaa ennen jauhamista. RIITTA MUSTONEN11.8.201016:00
Myllärin työssä tärkeintä on, että haju-, maku- ja näköaistit ovat kunnossa. Niiden avulla voi tehdä ensi havainnot tulevasta viljaerästä.
Laadun ymmärtäminen on kaiken a ja o, loppu on tekniikkaa. Koneita oppii kyllä käyttämään, mutta laatuun liittyvät käsitteet täytyy tuntea ja osata aistia.
Hyvälaatuisen viljan edellytys on tietysti suotuisa vuosi. Että vilja on hyvin kypsynyttä eikä piiloitänyttä. Se tuoksuu oikealle viljalle ja on aika painavaa.
Leivontaominaisuudet katsotaan sitten laadunmäärittelyssä. Leipoutuvuus on tärkeää – asiakkaan pitää onnistua leivonnassa. Me emme paranna jauhon laatua millään lisäaineilla.
Viljan laatu on ollut poikkeuksellisen hyvä 2000-luvulla. Vuosi 1998 oli sadekesä. Silloin tuli huono sato, ja sitä ennen oli hyviä ja huonoja vuosia. Vuonna 2006 saatiin huippusato niin laadultaan kuin määrältäänkin. Tästä vuodesta ei vielä tiedä.
Itä-Suomi on kumpuilevaa ja vesistörikasta maastoa. Täällä ei koskaan tule täydellistä katoa, vaan aina jossain onnistuu, toisin kuin vaikka tasaisella Pohjanmaalla, missä sateisena kesänä vesi saattaa seistä joka pellolla.
Olen mylläri neljännessä polvessa. Rapion Mylly on toiminut Juvalla vuodesta 1812, ja isäni tuli tänne mylläriksi sotien jälkeen luovutetusta Karjalasta Uukuniemeltä.
Mylläri on aika harvinainen ammatti Suomessa. Täällä ei ole siihen koulutusta, vaan pitäisi mennä Keski-Eurooppaan, jos haluaisi opiskella mylläriksi.
Olen oppinut ammatin isältä ja lisäksi suorittanut laadunmäärittäjän pätevyyden.
Vaikka isä oli mylläri, ei ammatinvalinta periytynyt minulle itsestään selvästi. Opiskelin koneenrakennusinsinööriksi. Palasin kuitenkin asumaan synnyinkotiini vuonna 1984 ja jatkoin myllärinä.
Ostamme viljaa noin sadan kilometrin säteeltä täältä Savosta ja myymme pakattuja viljatuotteita noin neljäänkymmeneen kauppaan.
Yhteistyö kauppojen kanssa on nykyisin tämän työn vaikein asia: kaupat eivät pidä varastoja, vaan tavarat ovat vain hyllyssä ja meidän pitää toimia niin, että tavaraa riittää sinne. Pakkaamme sitä mukaa, kun tilauksia tulee. Se on todella sitovaa.
Jos viikonkin on pois myllyltä, vaatii melkoiset järjestelyt, että homma toimii. Sydäntalvella pystyy ehkä pitämään vähän lomaa.
Toisaalta parasta työssäni kuitenkin on yrittäjän vapaus. Ei tarvitse keneltäkään kysyä, jos lähtee jossain käymään. On oman itsensä herra.
Vaihtelua viime vuosiin on tuonut kesäteatteritoiminta. Perustimme vanhaan puutavaravarastoon teatterin, jossa on kesästä 2005 esitetty näytelmiä.
Olemme saaneet mukaan tunnettuja ammattinäyttelijöitä ja ohjaajia. Suosio on yllättänyt, sillä pyöritämme tätä omalla riskillä. Yksikin ihminen kävi katsomassa näytelmän yksitoista kertaa. Lipun hinta on sentään 23 euroa, mutta hänestä esitys oli niin hauska.
Jos kesä on mennyt hyvin, alamme heti kuukauden päästä suunnitella seuraavaa kesää.
Itse olen ollut näyttelemässä vain kerran: kesällä 2007 esitin pöllähtänyttä professoria. Minulla ei ole hirveää kutsumusta siihen hommaan. Meikäläisen rooli on pikemminkin olla valmiina, jos jotain sattuu. Tulee vaikka sähkökatkos, niin pitää heti kytkeä varavoima päälle.
Kun minulla on jo yli viiskymppiä lasissa, olen alkanut miettiä myös sitä, miten tämä ammatti on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Omat lapset ovat vielä nuoria, tyttö on 18-vuotias ja poika 15. Naismyllärit ovat harvinaisia, ja poikaa taitavat mopot vielä kiinnostaa enemmän kuin työ.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
