Vapaata liitoa
”Yhä useammat nuoret haluavat tehdä asioita omilla, eivät seuran ja valmentajien ehdoilla”, Kalle Leinonen sanoo.
Nuorisokulttuuriset lajit, kuten vapaahiihto, rulla- ja lumilautailu, ovat kasvattaneet suosiota viime vuosina.
Vetolaite Seitanilla saa vedettyä laskijalle vauhtia myös ylämäessä. Maski on tarpeellinen varuste koneenkäyttäjällä, sillä vetonaru voi irrotessaan osua kasvoihin.
Näille miehille ei sovi vanhat ladut eikä riitä tavalliset rinteet. Nämä rämäpäät valloittavat suksillaan maailmaa ja temppuilevat ties missä.
TEKSTI: Jouni Hirn
KUVAT: Ville-Petteri Määttä
Kuvausreissut olivat työntäyteisiä ja raskaita, joten hyvä yhteishenki oli tarpeen.
”Meille jokainen onnistuminen on yhteinen tavoite. Onnistumisen ilo koetaan porukalla, se ei ole tekijän etuoikeus”, Leinonen toteaa.
Ikimuistoisia kohtaamisia
Silmiinpistävää on, että elokuvassa on muutakin kuin suksitemppuilua. Kameraan on tallentunut niin upeita ja karuja maisemia kuin reissukommelluksia sekä paikallisten ihmisten kohtaamisia. Välillä käydään murmanskilaisen mummon luona kahvilla ja jutustellaan paikallisten koululaisten kanssa.
”Kohtaamiset ja erikoiset tilanteet eivät olleet yhtä tarkoitushakuisia kuin Madventuresissa. Näimme monissa paikoissa koko yhteiskunnan kirjon. Se teki Venäjän reissusta todella ainutlaatuisen”, Leinonen kertoo.
Venäjälle Nipwitz-miehet matkustivat pelkät turistiviisumit taskussa ja ilman kuvauslupaa.
Alussa he joutuivat venäläispoliisin tarkkailuun. Tarvittaessa apua antoi Suomen Venäjän-konsulaatti.
Alkuun suomalaisryhmää arvelutti, varastavatko kuvauksia seuranneet venäläisnarkomaanit porukan kamppeita. Pelko osoittautui turhaksi, sillä lopulta narkomaanit auttoivat suomalaisia lumitöissä, kuten monet muutkin paikalliset.
Hartiavoimin työtä
Hyppykohtausten tekeminen vaatii hartiavoimin lumitöitä, sillä hyppyreiden ja alastulon muovaamiseen tarvittiin kuutiokaupalla lunta.
”Koko toiminta perustuu yhdessä tekemiseen. Jokainen jäsen kuvaajasta laskijaan tarttuu tarvittaessa lumilapioon”, ryhmän jäsen Riku Laakso sanoo.
Yksittäisen tempun valmisteluun saattaa kulua kaksi päivää.
”Ensin etsitään hienon näköinen paikka. Sitten puntaroidaan, millaisen tempun siinä voisi suorittaa. Vasta sen jälkeen mietitään, onko rakentaminen mahdollista teknisesti ja aikataulullisesti.”
videoita on katsottu miljoonia kertoja ja maine on kiirinyt Amerikan mantereelle saakka.
Lajista tietämätönkin ymmärtää videoita katsoessaan, ettei kyse ole aivan tavallisesta skimbaajaporukasta.
He hyppivät korkeiden rakennusten katoilta liukuvat kaiteita, rappusia, seiniä ja vettä pitkin. Temput vaativat taitoa ja rohkeutta. Osa on hengenvaarallisia.
Mikä saa tekemään vaarallisia temppuja?
”Intohimo ja kiinnostus”, vastaa Kalle Leinonen.
”Monesti paras fiilis tulee jo ennen temppua, kun ymmärtää, että tuntikausia rakentamamme hyppyri toimii. Sitten on vain ajan kysymys, millaisen tempun saa päälle.”
Laskijakaveri Riku Laakso lisää, että myös temppuilun nostattama adrenaliiniryöppy koukuttaa.
”Se on melkoinen huume. Sellaiseen tilaan pääsee vain viemällä itsensä äärirajoille. Se tunne pitää elämän elämisen arvoisen tuntuisena”, Laakso luonnehtii.
Viimeinen ponnistus
Nipwitzin tarina alkoi vuonna 2009, kun joukko kokeneita laskettelijoita pohti tulevaisuuttaan. Monet olivat lopettaneet ammattilaisuran. Koulunpenkki ja työelämä – niin sanottu tavallinen elämä – häämötti edessäpäin.
”Päätimme teroittaa miekat viimeisen kerran ja mennä pienimmästä isoimpaan ääripäähän. Tavoitteena oli päättää homma korkeimmalla nuotilla”, Nipwitzin jäsen Kalle Leinonen, 25, sanoo ylpeänä.
Korkein nuotti on juuri julkaistu Brain Massage -elokuva. Ryhmä päätti jo hyvissä ajoin, että lopettaa toimintansa elokuvan valmistuttua.
Aarni Toiviaisen ohjaaman elokuvan laskijoita ovat Laakson ja Leinosen lisäksi Oskari Raitanen, Tommi Kostilainen, Matti Räty ja Jussi Mononen.
Elokuvan tekeminen kesti kaksi vuotta. Kuvauksia varten matkustettiin paikkoihin, jonne ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen lähteä hiihtoreissulle. Elokuvaa kuvattiin Suomen lisäksi muun muassa Tallinnan satamassa sekä Venäjän Murmanskissa ja Nikkelissä.
Mies liitää suksilla korkean rakennuksen katolta toiselle ja heittää välissä voltin ilmassa. Ei, hän ei ole James Bond -leffan stunttimies, vaan urbaani vapaalaskija Kalle Leinonen.
Mistä kummasta on kysymys?
Urbaania vapaalaskua harrastetaan paikoissa, joissa ei normaalisti törmää laskettelijaan. Suomalainen lasketteluryhmä Nipwitz on saavuttanut maailmanlaajuista suosiota huikeilla ja hauskoilla suksitempuillaan.
Nipwitz on koetellut mielikuvituksen rajoja temppuilemalla kaupunkiympäristössä. Ryhmän netti
hänestä tuli nuorin suomalainen hiihtolajien maailmancupin voittaja hänen voittaessaan half-pipen maailmancupin 16-vuotiaana. Kaksoissisar Sanna on entinen huippualppihiihtäjä.
Nuorukaisen uraa varjostivat useat loukkaantumiset. Kaksi tärkeää kilpailukautta jäi väliin teini-iässä.
”Kyseisinä vuosina laji kehittyi valtavin harppauksin. Tempuilla, joilla voitin aiemmin, ei pärjännyt enää kahden vuoden kuluttua.”
Lopulta Leinonen päätti jättää Sotshin talviolympialaisten karsintakiertueen väliin voidakseen keskittyä vapaalaskuun.
Päätös ei kaduta.”Parhaan fiiliksen olen saanut elokuvan ensi-illassa.”
Poikavuosien päätös
Brain Massage -elokuvan on tuottanut rovaniemeläinen Flatlight Creative House ja leffa on rahoitettu sponsorivaroin. Elokuva tehtiin pienellä budjetilla.
”On asioita, joita ei saa rahalla. En usko, että elokuva olisi yhtään parempi, vaikka käytettävissä olisi ollut enemmän rahaa. Päinvastoin, kun työ pysyy tietyllä tapaa raadollisena, on lopputulos parempi”, Laakso pohtii.
Nipwitzin vapaalaskijat ovat eläneet jo pitkään laskettelun ehdoilla. Koetukselle ovat joutuneet niin parisuhteet, opiskelut kuin työelämä.
”Tehtyjä uhrauksia pitää ilmeisenä, koska laskeminen tuntuu niin hyvältä”, Laakso sanoo.
Nipwitzin jäsenet järjestivät syksyllä elokuvan ennakkonäytöksiä ympäri Suomea ja Murmanskissa. Samalla on tehty luopumistyötä.
Porukka hajoaa ja poikavuodet ovat jäämässä taa, mutta kukin jäsen jatkaa vapaalaskemista jossain muodossa.
”Ei tulisi kuuloonkaan lopettaa. Mitä elämää se sellainen olisi”, Laakso toppuuttelee.
Brain Massage -elokuva on ilmaisessa
nettilevityksessä. Löydät linkin: www.kantrilehti.fi
”On aina vaikeampaa olla kaupungin armoilla kuin turvallisessa ja optimikokoisessa rinteessä. Urbaanissa ympäristössä hyppyreiden muodoista saadaan parhaimmillaankin välttäviä ja silloin laskijan on aina joustettava”, Laakso selvittää.
Hirviölaitteella vauhtia
Tee-se-itse-meiningillä on tärkeä rooli vapaalaskussa.Elokuvassa nähtävä vetolaite Seitan rakennettiin itse Yamahan vanhasta moottorikelkasta. Laakso rakensi koneen vanhempiensa kotona Jämsän Turkinkylässä. Urakkaan kului satoja tunteja. Apuna hääri oma isä.
”Kone rahoitettiin kolehdilla. Tarkoituksena oli tienata sen vuokraamisella. Kun selvisi millainen hirviölaite on kyseessä, niin ymmärrettiin, että ei sellaista voi antaa kenenkään ulkopuolisen käyttöön”, Leinonen naurahtaa.
Vinssillä vedetään laskijoille vauhtia tasaisella. Eräässä tempussa vauhti kiihtyi 120 kilometrin tuntivauhtiin.
”En halua enää koskaan mennä niin lujaa suksilla. Siinä vauhdissa monot tuntuivat löysiltä kumisaappailta”, Laakso pudistelee päätään.
Leinonen, 25, opiskelee Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Laakso, 28, valmistuu lähivuosina rakennusmestariksi.
Molemmat saivat ensimmäiset suksensa kolmevuotiaana. Laskeminen on heille elämäntapa.
Monet muistavat Siilinjärvellä varttuneen Leinosen half-pipen superlupauksena. Vuonna 2006
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
