Armeijan asia on meidän
4.2.202201:00
Venäjän aiheuttamat riskit kansainvälisen turvallisuuden heikentymiselle ovat olleet nähtävissä jo vuosia. Silti viimeaikainen kehitys myös Suomen lähialueilla on ollut harmillista. Suomi joutuu jälleen kerran kohottamaan valmiuttaan ja harkitsemaan jopa sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumista. Lisäksi jo nykyinen hallitus joutuu miettimään keinoja, joilla puolustuskykyä voidaan yhä parantaa.
Käy Nato-jäsenyyden osalta aikanaan miten tahansa, oman armeijan merkitys korostuu taas tavalla, jota ei ole vuosikymmeniin tarvinnut yhtä vakavasti miettiä. Tästä osoitus oli muun muassa puolustusvoimien vuoden alussa tekemä poikkeuksellinen ilmoitus valmiustasonsa nostosta.
Tästä esimerkkinä ovat muun muassa harjoitustoiminnan tehostaminen ja suunnitelma reserviläisten kutsumisesta tarvittaessa korvaamaan koronan verottamaa varusmiesten joukkoa (Yle 3.2).
Samaan aikaan puolustusvoimat joutuu pohtimaan valmiuden ylläpitoa useiksi seuraaviksi vuosiksi. Tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen, että poikkeukselliset olot lähialueilla loppuisivat lyhyeen. Sen verran tulehtuneet Venäjän suhteet ovat useisiin naapurimaihinsa sekä läntiseen sotilasliittoon Natoon.
Suomessa on yhtenä harvana eurooppalaisena maana uskottu asevelvollisuuteen sekä vahvaan reserviin. Kalustehankinnoissa on keskitytty erityisesti tykistöön, joukkojen panssaroituun liikkuvuuteen sekä ilmatorjuntaan. Hallituksen päätös uusista torjuntahävittäjistä vahvisti uskoa Suomen haluun ja kykyyn puolustaa aluettaan.
Myös kansa luottaa oman maansa kykyyn pitää puolensa. Noin kaksi kolmasosaa kansalaisista uskoo oman puolustuskyvyn olevan hyvä tai erinomainen. Noin neljännes vastaajista suhtautuu kykyyn kuitenkin kriittisesti (MT 4.2).
Haasteellista suomalaisten mielestä on muun muassa demilitarisoidun Ahvenanmaan puolustaminen.
Asevelvollisuusarmeijan myötä suomalaisilla on tuntuma käytännön maanpuolustukseen tavalla, jota ammattiarmeijan valinneissa valtioissa ei välttämättä ole.
Myös oman maan historian tuntemuksen ja edellisten sotien kollektiivisen kokemuksen voi olettaa lisäävän suomalaisten realismia siihen, mistä maanpuolustuksessa on kysymys.
Maanpuolustustahto on ollut Suomessa korkea. Venäjän viimeaikainen toiminta vahvistaa sitä yhä. Sen verran vierasta itänaapurin ihmisoikeuskehitys, demokratian tila ja ulkopoliittinen käytös suomalaisille on.
Moni asia muuttuu kuitenkin kovaa vauhtia. Yhteydet Ruotsiin, Natoon ja EU:n keskeisiin maihin sekä Iso-Britanniaan vahvistuvat. Ahvenanmaan asemasta joudutaan joka tapauksessa puhumaan nykyistä suoremmin.
Lisäksi puolustusvoimien henkilöstövajetta joudutaan pakon edessä tarkastelemaan realistisesti. Upseeriliiton puheenjohtajan Ville Viidan mukaan aiempien säästöjen tuloksena puolustusvoimien operatiivista valmiutta pyöritetään noin 500 henkilön vajauksella (MT 4.2).
Vaikka kyseessä on edunvalvojan arvio, Viidan laskelmaa tuskin poliitikotkaan olennaisilta osiltaan kiistävät.
Oman maan puolustuksesta ja sen tulevaisuudesta puhutaan tällä hetkellä suoraan ja ymmärrettävästi. Sekä armeijalla että ulkopolitiikan johdolla on myös kansan luottamus. Natoon Suomi liittyy käytännössä vain, jos presidentti Sauli Niinistö sitä esittää.
Omaa puolustuskykyä on pidettävä yllä kuitenkin jatkuvasti.
Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
