Laivojen pakokaasut eivät ratkaise

Itämeri on kokenut kovia nykyisen muotonsa aikana, jonka se sai mannerjäätikön sulettua. Aluksi oli Baltian jääjärvi (14500 – 11300 vuotta sitten). Sen vedet laskivat Skoonen poikki Pohjanmereen. Tätä seurasi Ancylus-jääjärvi (10800 – 9000), joka muodosti suurimman makean veden altaan, mitä ikinä on ollut tällä alueella. Samaan aikaan oli vastaavan kokoisia jääjärviä myös Pohjois-Amerikassa. Ancylus purki vetensä Vänernin ja Vätternin kautta virrannutta Svea-jokea pitkin Pohjanmereen. Sitten puhkesi aukko Juutinrauman ja Ison Beltin kautta suolaiselle merelle, ja syntyi Litorina-meri. Sen muoto on nykyisen Itämeren perusta.

Merellä on sodittu kautta aikojen Ruotsi, Tanskan, Venäjän ja Preussin tavoitellessa vuorotellen Itämeren herruutta. Eräs tällainen koitos oli Pohjan sota (1655 – 1661). Sen merkittävin episodi oli Tanskan salmien jäätyminen pienen jääkauden kylmien talvien ansiosta. Tällöin Ruotsin kuningas Kaarle IV Kustaa pääsi marssittamaan tykistänsä Tanskan saaristoon uhkaamaan Kööpenhaminaan ja kuninkaan linnaa. Tällä tavalla Ruotsi voitti sodan. Ei ole Ruotsilla ollut merimahtia muulloinkaan, sillä kuninkaan ylpeys Vasa-laiva upposi jo neitsytmatkallaan.

Sodista huolimatta Itämeren rannikot asutettiin, ja Suomen lahden pohjukkaan Neva-joen rantaan nousi suurkaupunki Pietari. Kaikki jätteet laskettiin suoraan mereen. Vasta viimeisen 50 vuoden aikana päästöjä on rajoitettu, ja Pietarinkin päästöt ovat suomalaisvoimin vähentyneet. Meren pohjaan on sedimentoitunut valtava kerros saastetta. Sen peittymin uusien sedimenttien alle on aikanaan pelastava meren. Suolaisen veden pulssit ovat yleensä siivonneet Itämeren tuomalla hapekasta vettä Atlantilta. Näitä ei ole viime aikoina nähty.

Europarlamentaarikko Satu Hassi on taas lähtenyt taisteluun puhtaan luonnon puolesta. Hän manaa laivojen polttoaineet ja niistä tulevat savukaasut pimeimpään helvettiin. Tosi asiassa laivojen pakokaasut ovat sanan mukaisesti ”kuin itikan paska Itämeressä”. Niillä on vain paikallinen merkitys ilman laatuun. Rikki- ja hiilidioksidi liukenevat ilmassa olevaan veteen, ja tulevat lievästi happamena sateena alas sitoutuen maaperään tai sekoittuen veteen.

On tietenkin hienoa, että Satu Hassi rummuttaa Suomen puhtauden puolesta, mutta käytännössä esitetyillä toimenpiteillä ei ole itse asiaan juurikaan merkitystä.