Europarlamentin ympäristövaliokunta suhtautuu varauksin TTIP-neuvotteluihin

Äänestimme hiljan parlamentin ympäristövaliokunnan kannasta EU:n ja Yhdysvaltain välisiin vapaakauppaneuvotteluihin eli niin kutsuttuun TTIP-sopimukseen.

Koko parlamentin on aikanaan hyväksyttävä sopimus, jotta se voi tulla voimaan.

Kauppaneuvotteluihin Yhdysvaltain kanssa liittyy aina suuria intohimoja ja melkoinen määrä ylpeyttä molemmilla puolin Atlanttia.

Amerikkalaisia työpaikkoja suojaamaan säädetty, julkisia hankintoja säätelevä Buy American Act on ollut voimassa vuodesta 1933. Ei ole mitään syytä olettaa, että siitä oltaisiin kovin helposti luopumassa.

EU:ssa korostetaan hyvin oikeutetusti esimerkiksi perusteellista kemikaalilainsäädäntöämme ja korkeaa ympäristönsuojelun tasoamme. Amerikkalaisten ylpeys omasta lainsäädännöstään on samankaltaista.

Molemmat osapuolet huolehtivat tuotteidensa turvallisuudesta ja kuluttajansuojasta vahvasti, mutta eri tavoin.

Ruuantuotannon osalta selkeimmät erot on tunnustettu ennen sopimusneuvotteluita. Hormonilihaa ei tulla jatkossakaan näkemään EU:ssa, eikä kukaan pakota jäsenmaita sallimaan geenimuunneltujen kasvien viljelyä alueellaan.

TTIP-sopimusneuvottelut eivät koske ensisijaisesti tulleja, sillä niiden taso ei ole enää kovin merkittävä. Tuntuu siltä, että painopiste ainakin komissiolla on nimenomaan sopimuksen investointiosassa.

Talouskriisi ei tunnu hellittävän otettaan. Eurooppa harmaantuu ja sen koetaan taantuvan suhteessa kilpailijoihin.

Komission ja jäsenmaiden hallitusten olisi kipeästi autettava luomaan uutta työtä. Sopimusneuvotteluihin ladataan kenties liiankin suuria toiveita ja odotuksia.

Yhdysvalloissa tätä kiirettä ei ole vielä havaittavissa. Asia ei vielä edes ole kunnolla päivänpoliittisessa keskustelussa.

Suuria periaatteellisia kysymyksiä on ratkaisematta. Yksi vaikeimmista on investointisuojamenettely, jolla valtiot kosiskelevat kansainvälisiä sijoittajia.

Menettelyllä pyritään vähentämään sijoittajien epäluuloja. Ne voivat koskea kotimaisia yrityksiä suosivaa kohtelua sekä ääritapauksissa tehtyjen investointien kansallistamista.

Investointisuojan tavoitteena on varmistaa toimintaympäristön ennakoitavuus. Riita­tapaukset ratkaistaan erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiehet eivät ole riippumattomia tuomareita, eikä päätöksistä voi valittaa. Kanneoikeus on ainoastaan kansainvälisillä sijoittajilla. Julkinen valta joutuu tyytymään reagointiin.

Euroopan komissio ja Suomi useiden muiden jäsenmaiden ohella ovat pitäneet investointisuojaa esillä ja kannattaneet sen sisällyttämistä sopimukseen.

Ymmärrän hyvin investointien suojaamisen tarpeen kauppasopimuksissa, jotka solmitaan oikeuslaitokseltaan kehittymättömien maiden kanssa.

Sen sijaan minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi EU:n ja Yhdysvaltain pitäisi neuvotella suljetusta ja demokraattisen valvonnan ulkopuolella olevasta välimiesmenettelystä. Molempien osapuolten keskeisin periaate on oikeusvaltio riippumattomine tuomioistuimineen.

Emme saa missään tapauksessa avata tietä uudelle oikeusjärjestykselle, jossa ulkomaiset investoijat voivat toimia valtioiden perustuslakien ulkopuolella.

Kahden kypsän demokratian välillä on voitava luottaa siihen, että riitatilanteissa oikeuslaitos toimii, eikä jotakin osapuolta suosita toisen kustannuksella. Käytännössä komissio joutunee myöntymään jonkinlaiseen kompromissiin, jossa investointeja suojataan nykyistä avoimemmin ja oikeudenmukaisemmin.

Ympäristövaliokunnan enemmistön mielestä koko investointisuoja tulisi sulkea sopimusneuvottelujen ulkopuolelle. Kritiikki on annettu, on komission vuoro toimia.

Anneli Jäätteenmäki

europarlamentaarikko (kesk.)