Leipä juustosta

Juustoportin Pentinmäen kahvila-myymälä on pysäyttänyt kolmostien kulkijat Jalasjärvelle jo 25 vuoden ajan. 

Kellaroinnin aikana juustoja käännellään, kuivataan ja harjataan ja ne saavat oman arominsa. Kypsymisen loppuvaiheessa juustomestari koemaistaa kaikki erät ja hyväksyy ne myyntiin. 

Marjo ja Timo Keski-Kasari johtavat Juustoporttia, jonka toiminta sai alkunsa friisiläislehmä Isabellasta. 

Juustoportti jalostaa vuosittain 30 miljoonaa litraa lehmänmaitoa ja miljoona litraa vuohenmaitoa. 

Leipäjuusto on edelleen Juustoportin ykkösjuusto, vaikkakin jogurtit ovat myynnissä ohittaneet sen. 

Sveitsiläisen Edi Wägelinin kädenjälki näkyy Juustoportin juustoissa. 

Timo Keski-Kasarilla on takanaan kiireinen vuosi. Vai voiko niin sanoa, sillä kiireitä miehellä on riittänyt Juustoportin perustamisesta asti? Eteenpäin on menty ja lujaa.

Kaikki alkoi leipäjuustosta, jota Keski-Kasarin tilalla alettiin paistaa myyntiin sillä viikolla, kun tilan Isabella-lehmä poiki ensimmäisen kerran. Isabella oli vuonna 1965 Jalasjärven ensimmäinen friisiläinen, ja Timon isä osti sen Könkkölän kartanosta.

Keski-Kasarin tila oli muutenkin edistyksellinen. Lehmälukua lisättiin koko ajan, naapureiden kanssa tehtiin rehua kimpassa, pyöritettiin konerinkiä ja harjoitettiin koneurakointia – kaikki tuolloin uutta Pohjanmaalla.

Tilan nuorempi poika Timo lähti opiskelemaan Ilmajoen maatalousoppilaitokseen ja meni yhteen opiskelukaverinsa Marjon kanssa. Vuonna 1988 he tekivät yhteisen lopputyön: perustivat kuvitteellisen Juustoportti-yrityksen.

Pariskunnan tarkoitus oli mennä muualle töihin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Syntyi esikoinen, ja Timo ja Marjo lunastivat Timon veljen tilan. He päättivät kokeilla juustontekoa tosissaan.

Lopputyö pantiin käytäntöön. Keski-Kasarit etsivät paikkaa yritykselle kolmostien varresta. Semmoinen löytyi kymmenen kilometrin päästä Jalasjärven keskustasta. Pentinmäkeen nousi kahvila-juustola, johon Keski-Kasarit palkkasivat yhdeksän työntekijää.

Kahvila oli niin pieni, että jos bussilastillinen pysähtyi, osa joutui juomaan kahvin seisaaltaan.

Timo työskenteli juustolassa. Kun siellä hommat alkoivat rullata, hän siirtyi pakukuskiksi, ja kuljettajan palkkaamisen jälkeen taas seuraavaan hommaan.

90-luvun puolivälissä Keski-Kasarit pestasivat juustomestariksi sveitsiläisen osaajan Edi Wägelin, sillä Juustoportti halusi olla muutakin kuin tutun leipäjuuston tekijä. Erikoisjuustot olivat alkaneet kiinnostaa suomalaisia.

Timo ja Marjo laajensivat yritystä ja perhettä samaan tahtiin. Lapsia syntyi kymmenen vuoden sisään neljä, ja yritys kasvoi niin tuotannon kuin työntekijöiden määrällä mitaten.

Timo Keski-Kasari muistelee alkuaikoja lievästi päätään pyöritellen. Haasteita riitti: pienet lapset kotona, toistasataa lihanautaa navetassa, työmaa juustolassa.

”Muistan, kun olin lähdössä johonkin salkku kädessä ja puku päällä ja navetassa olikin vesijohto poikki. Piti vain selvitä. Ei siinä aina ollut tukka ojennuksessa, mutta uni maittoi hyvin”, Timo muistelee.

Marjo ajattelee, että aika oli monin tavoin arvokasta. ”Tietää alkutuotannon haasteet. Olen joka aamu kiitollinen, kun maitoauto tulee juustolan pihaan. Joku on käynyt lypsyllä.”

Keski-Kasarit elävät edelleen tuottajiensa ympäröimänä, vaikka omalta tilalta eläimet lähtivät 90-luvun puolivälissä. Yhteys alkutuotantoon on vahva.

”Pitkän aikaa teki pahaa kesäisin mennä terassille istumaan heinäntekoaikaan”, Timo tunnustaa, mutta myöntää, että yrittäjän työssä on omat heinäntekoaikansa.

Juustoportin uusien toimitilojen seiniä koristavat lukuisat kunniakirjat. Moni niistä on saatu ansioista hyvänä työnantajana.

Juustoportin työntekijämäärä on kasvanut 150:een, kesällä jopa yli kahteensataan. Työpaikan vaihtajia on vähän; suurin osa on Juustoporttiin tultuaan jäänyt sinne.

Keski-Kasarit eivät väsy kehumaan väkeään. ”Ihmiset ovat tulleet töihin pieneen firmaan, joka on kasvanut suureksi. Isossa yrityksessä voi ajatella, että onko mun tekemisellä niin väliä.”

Vuonna 2008–2009 Juustoportin myynti notkahti. Siitä seurasi lomautus, mutta ei työntekijöille, vaan johdolle ja toimihenkilöille.

”Se oli hyvä hengähdys. Käytimme pehmeitä keinoja, koulutimme henkilökuntaa. Vaikka notkahdus oli kamala asia, siitä seurasi hyvää: jouduimme miettimään, miten selviämme.”

Yksi ratkaisu oli yhtiöittää yritys. Nyt jokainen toiminto – kahvilat, juustola, Kasvisgalleria – vastaa omasta tuloksestaan. Yksiköt ovat edelleen pieniä, vaikka koko yritys on suuri.

Porukka sisuuntui takaiskusta niin, että Juustoportti on ollut sen jälkeen iskussa ja kaksinkertaistanut liikevaihdon jo 45 miljoonaan euroon vuodessa.

Neljä vuotta sitten Juustoportti osti osake-enemmistön kuopiolaisesta perheyritys Kasvisgalleriasta. Keski-Kasarien mielestä kasvisruokatalo sopii hyvin ketjuun, kun hallussa on jo alkutuotanto, jalostus ja kahvila-ravintolat, mutta ruoka puuttui välistä.

”Kun ei voi vaihtaa työpaikkaa, niin haettiin uutta virtaa sieltä”, Timo vitsailee. Hän pitää kasvisruokaa myös yhtenä tukijalkana, kun paljon keskustellaan ilmastoasioista ja siitä, onko maidon tai lihan syönti hyvästä.

Juustoportin Pentinmäen kahvila on laajentunut isoksi myymälä-ravintolakeitaaksi. Toinen kahvila-myymälä sijaitsee Mäntsälässä.

Keski-Kasarit kokeilivat myymälää myös kauppakeskus Ideaparkissa, mutta se ei osoittautunut toimivaksi. ”Tienvarret ovat meidän juttu.”

Maitovirta on kääntynyt niin, että kun Keski-Kasarien tila aiemmin tuotti maitoa Hirvijärven osuusmeijerille, niin nyt Hirvijärven maito menee Juustoportille. Juustoportille on siirtynyt myös Ilmajoen osuusmeijerin liiketoiminta ja Kyrönmaan Juustomestarit.

Juustoportti jalostaa 30 miljoonaa litraa lehmänmaitoa vuodessa, josta kolme miljoonaa on luomua, ja miljoona litraa vuohenmaitoa.

Valioon verrattuna Juustoportti on pieni tekijä, saati sitten ulkomaisiin toimijoihin.

Vaikka yritys on pieni, Keski-Kasarit ovat onnistuneet monipuolistamaan suomalaisen juuston ja maitotuotteiden valikoimaa. Siksi heistä tuntuu pahalta, että viime aikoina iso kilpailija on toimillaan ollut työntämässä pieniä pois markkinoilta.

”Aiemmin kilpailtiin normaalisti ja hoidettiin yhdessä maidon laatuun liittyviä asioita ja neuvontapalveluja. Nyt yksi toimija on yksipuolisesti irtisanonut lähes kaiken yhteistyön. Se tuntuu pahalta. On vaikea ymmärtää, mitä tällä haetaan”, Timo Keski-Kasari ihmettelee.

Keski-Kasarin mielestä nyt levitetään mattoa ulkomaalaisille toimijoille, mikä ei voi olla suomalaisen maidontuottajan etu. Se on etu, että kaupassa on mahdollisimman laaja suomalaisten tuotteiden valikoima.

”Emme me pelkää kilpailua, mutta toisen silmäkuopista ponnistaminen ei ole meidän ajatusmaailmasta”, Keski-Kasari arvostelee. Rakentavana miehenä hän uskoo, että korjaavien päätösten aika koittaa pian.

”Valiolaiset on fiksuja. Välillä kokeillaan tällaista. Eikä Valio suunnannut tätä meitä vastaan, mutta me saatiin sata-nolla turpiin”, Keski-Kasari viittaa maidon hinnan polkemiseen.

Juustoportilla on kova halu menestyä ja kasvaakin.

”Mitä paremmin me pärjäämme, sitä enemmän meillä on jakaa koko ketjuun. Jaamme bonuksia maidontuottajille ja meijerin työntekijöille”, Timo Keski-Kasari toteaa.

Vaimo Marjo lähtee suoraan haastattelusta tapaamaan kesätöihin pyrkiviä. Niklas-poika pyörähtää meijerin vaatteissa toimistolla palaverissa ja Sofia-tytär tekee vuoroa kahvila-ravintolassa. Perheen vanhin tytär Hanna työskentelee ABB:llä ja nuorin 16-vuotias Maria asuu vielä kotona ja käy lukiota.

Kaikesta näkee, että perhe pitää lujasti yhtä. Timo lausuukin kauniisti: ”Minulla on sellainen onni elämässä, että on vaimo, jonka kanssa olemme yhdessä 24/7 ja vielä lomatkin. Pohjanmaalla sanotaan, että naisis asuu viisaus ja miehis hulluus. Se on hyvä yhdistelmä tähän työhön: minä vastaan uuden keksimisestä ja vaimo panee toimeksi, yhdessä muiden kanssa.”

Sukupolvenvaihdoksen valmistelu on jo käynnissä. Lapset saavat ensin kokeilla siipiään perheyrityksen ulkopuolella. Jos perheyritys tuntuu omalta jutulta, he ovat tervetulleita takaisin.

”Tätä pitää oikeasti haluta ja olla realismia omista kyvyistään, on tämä sen verran kovaa puuhaa. Me ollaan saatu kasvaa yrityksen mukana ja siksi päästy ehkä helpommalla.”