Katse yli vaalien

Mielipide

26.1.201801:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Presidentinvaali käydään ylihuomenna. Toinenkin kierros on mahdollinen, mutta jo nyt kannattaa suunnata katseet seuraaviin vaaleihin. Ennakkosuosikki Sauli Niinistön etumatka hupenee, mutta Tasavallan presidentin uudelleen valintaa ei oikeastaan epäile kukaan. Sen sijaan perinteisille puolueille tämä vaali on vakava paikka.

Hankalin tilanne lienee sosialidemokraateille. Ehdokkaaksi uhrautunut Tuula Haatainen taistelee urheasti, mutta merkittävän pääministeri-, presidentti- ja valtionhoitajapuolueen asemaan tottuneen SDP:n ehdokas saattaa jäädä alle viiteen prosenttiin.

Se olisi SDP:lle nöyryytys. Tulos alittaa demarilegenda Paavo Lipposen mahalaskun kuusi vuotta sitten. Lisäksi Haatainen saattaa hävitä linjakkaasti rauhankyyhkyksi asettautuneelle vasemmistoliiton Merja Kyllöselle. Tämäkin olisi SDP:lle ennenkuulumatonta.

Samalla saattaa käydä toteen menneen maailman porvariston unelma vasemmiston täydellisestä perikadosta. Jos SDP:n ja vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus jää 10 prosenttiin tai sen alle, tilanne on perinteisen vasemmiston näkökulmasta katastrofi.

Samalla se on ajankuva politiikan murroksesta. Vihreät on monella tavalla kaapannut vanhoilta vasemmistoryhmiltä sekä agendaa että äänestäjiä. Näissäkin vaaleissa vihreiden Pekka Haaviston äänimäärä todennäköisesti ylittää SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteisen saaliin.

Myös keskustaa odottaa rökäletappio. Vaikka puolueen ehdokas Matti Vanhanen on esiintynyt tenteissä asialinjalla ja jopa edukseen, kannatus ei tunnu nousevan. Puolueen vanha isäntä Paavo Väyrynen änkeää ohi.

Tilanne on myös keskustan puheenjohtajalle Juha Sipilälle nolo, koska juuri hänen johdollaan Vanhanen asetettiin keskustan ehdokkaaksi jo toissa vuonna. Yhtenä päätavoitteena oli blokata Väyrynen sivuun puoluejohdon suunnitelmia häiriköimästä.

Mutta Paavo on täällä taas, eikä keskustakaan voi sivuuttaa tilannetta ikään kuin mitään ei tapahtuisi. Väyrynen kerää kannatusta sekä kaupungeista että maaseudulta, paljolti keskustan omilta alueilta. Hyvä kysymys on, miksi?

Väyrysen EU-skeptinen ja eurokriittinen kampanja ei riitä selitykseksi. Todennäköisempää on, että Väyrysestä on tulossa symboli kansan syvien rivien unohtamiselle. Keskustan lisäksi muidenkin puolueiden kannattaa tunnistaa tämä ilmiö. Se saattaa olla sukua eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle populismille. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ammensi kannatustaan juuri samankaltaisesta asetelmasta.

Väyrynen ei ole tämän liikehdinnän ainoa symboli. Myös perussuomalaisten Laura Huhtasaari kampanjoi samoilla apajilla. Maahanmuuttovastaisuuden lisäksi yleinen tyytymättömyys eliitin etuihin lienee hänen kannatuksensa takana.

Kun puolueet suuntaavat katseensa ensi vuoden eduskuntavaaleihin, alkavan viikonlopun tapahtumat kannattaa pitää mielessä. Jos osa väestä kokee osattomuutta ja eliitin kovakorvaisuutta, se on ongelma. Se ei mene myöskään odottamalla ohi.

Jos perinteiset puolueet eivät osaa asiaa käsitellä, joku muu ottaa sen tehtäväkseen. Aivan kuten Yhdysvalloissa tai Ruotsissa on tapahtunut.