Karoliina Niemi: Valtion metsät ovat metsäkeskustelun peili

Valtion metsät sijaitsevat pääosin pohjoisessa ja itäisessä Suomessa. Siellä on myös iso osa valtion metsien talouskäytön tuottamista suorista ja välillisistä työpaikoista, Karoliina Niemi kirjoittaa. Kuvituskuva. Kuva: Risto Jussila

Mielipide|Metsä

13.7.202606:00

Kolumni

Karoliina Niemi

Keskikesän haavan lehtien havinassa on hyvä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan mennyttä vuosipuolikasta. Tuoreena metsähallituslaisena katson sitä kovin eri tavoin kuin aiempina vuosina.

Valtion metsät ovat eräänlainen peili suomalaiselle metsäkeskustelulle. Siitä heijastuvat hiilinielutavoitteet, metsäluonnon monimuotoisuuden edistäminen, puuraaka-aineen tarve, erilaiset elinkeinot, valtiontalous sekä käsitys meidän kaikkien yhteisestä omaisuudesta. Alan pienin askelin ymmärtää, mistä valtion metsäomaisuuden hoidossa, käytössä ja suojelussa on kyse. Yksinkertaisesti yhteensovittamisesta, joka ei suinkaan aina ole niin yksinkertaista.

Valtion omistama maa-ala on yhteensä 9,2 miljoonaa hehtaaria. Tästä vajaa kolmannes on aktiivisessa metsätalouskäytössä, minkä lisäksi rajoitetussa käytössä on alle puoli miljoonaa hehtaaria. Metsätalouden pieni osuus valtion maa-alasta yllättää monet, toisten mielestä se on edelleen liikaa.

Samoin yllättää se, että kasvusta hakataan vuosittain vain noin puolet. Syy ei ole markkinassa vaan siinä, että valtion metsissä yhteiskunnan eri tavoitteet otetaan laajasti huomioon. Pelkästään hiilinielutavoite laskee hakkuumahdollisuutta puoli miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Valtion metsät sijaitsevat pääosin pohjoisessa ja itäisessä Suomessa. Siellä valtion osuus yritysten puuhuollosta nouseekin jopa 30–40 prosenttiin, kun sen koko maan tasolla on noin kymmenen prosenttia. Siellä on myös iso osa valtion metsien talouskäytön tuottamista suorista ja välillisistä työpaikoista. Ei siis ihme, että erityisesti pohjoisessa valtion metsien taloudellinen merkitys nousee muuta maata useammin otsikoihin.

Samaan aikaan toisaalla valtion metsiä esitetään kasvavasti suojeluun. Keväällä julkisuuteen nousi ympäristöjärjestöjen ja Metsähallituksen välisissä neuvotteluissa pitkältä ajalta erimielisiksi jääneitä kohteita. Se oli ensimmäinen askel EU:n ennallistamisasetuksesta kumpuaviin vaateisiin ja metsäisten luontotyyppien tulkintaeroihin. Tässä tapauksessa boreaalisen luonnonmetsän osalta.

Kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnos saapui lausuttavaksi parahiksi heinäkuun alkuun. Yksityisille maanomistajille ennallistamistoimet olisivat vapaaehtoisia, mikä lisää painetta valtion metsiin. Toisaalta luonnoksessa mainitut mahdolliset lainsäädännön kiristykset olisivat kaikille metsänomistajille samat.

Valitettavasti metsäisten luontotyyppien, kuten boreaalisen luonnonmetsän ja harjumetsän tulkinnat ja pinta-alaehdotukset puuttuivat ennallistamissuunnitelman luonnoksesta. Siksi vaikutuksia metsäsektoriin, työllisyyteen sekä alueiden ja valtiontalouteen on mahdoton arvioida. Syksyltä voimmekin odottaa kiivasta keskustelua ennallistamistoimista ei vain valtion vaan kaikkien maanomistajien metsissä.

Haavan lehtien rauhoittava havina jatkuu kuitenkin vielä hetken. Nautitaan siis kesästä.