Monen roolin Reini

KAri Salonen 

Antti Reinin tuore esikoisteos Neljätoistanollakuus tarjoaa välähdyksenomaisia novelleja ihmisistä valintojen hetkellä. Tarinat ovat fiktiivisiä, mutta moni teema on muotoutunut omista kokemuksista ja kiinnostuksen aiheista.

”Tässä kirjassa kaikilla on sielu. Jos olisin kirjoittanut betonimyllystä, sen ajatuksilla ja puheilla olisi jokin merkitys”, Reini toteaa.

Lukuisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa näytelleestä Reinistä piti alun perin tulla kirjoittaja. 80-luvun lopulla hän työsti täyttä päätä elokuvakäsikirjoituksia, mutta sitten näytteleminen vei mennessään.

Reini on Helsingin Kallion kasvatti. Muutama vuosi sitten hän muutti Heinävedelle Etelä-Savon rauhaan. Taustalla oli pitkään itänyt ajatus päästä pois kaupungin vaikutuspiiristä.

”Ihminen ei voi paeta itseään muuttamalla muualle. Siksi minun oli ensin oltava sinut itseni kanssa.”

Reini kiersi moottoripyörällä ympäri Suomea ja etsi sopivaa asuinpaikkaa.

Mitä idemmäksi hän meni, sitä kotoisammalta hänestä tuntui. Kun Reini kurvasi prätkällään tulevan kotinsa pihaan, hän tunsi tulleensa kotiin.

”Kiinnitin huomiota siihen, että tuntuuko paikassa kaupungin läheisyys. Kun kiipesin Heinävedellä sijaitsevaan näkötorniin, en nähnyt yhtäkään savupiippua.”

Suurimman vaikutuksen teki rauha ja hiljaisuus.

”Muistan hyvin ensimmäisen yön. Nukuin sikeät unet pelkällä patjalla. Kun heräsin ja astuin ovesta ulos, kotka lensi talon ylitse.”

Maallemuutto avasi ikkunan hetkessä olemiseen.

”Naapuri tuli kysymään ennen töihin lähtöään, että tulisinko kokemaan verkkoja. Yhtäkkiä se kaikki tapahtui omalla takapihallani ja oli normaalia arkea. Sen kokeakseen ei tarvinnutkaan pakata onkivehkeitä ja lähteä reissuun.”

Reini sanoo, että maalla ollaan koko ajan syntymän ja kuoleman ympäröimänä. Pienessä hetkessä, luonnon keskellä voi tapahtua järkyttävän paljon asioita.

Moni asia veti nöyräksi, naapuriapua oli pakko pyytää. ”Ymmärsin sen, että ei ole ongelmia, vaan valintoja. Jos vesiputki jäätyy pakkasella, on päätettävä että sulatetaanko se vai ei.”

”Huomasin myös, että maalla on aika hukassa, ellei ole oma itsensä. Siellä ollaan enempi omia itsejään, kun taas Helsingissä monet ihmiset yrittävät sulautua yhteen. Etenkin muualta muuttaneet hesalaiset luulevat, että urbaaniin elämään kuuluu oman murteen unohtaminen ja identiteetin muuttaminen.”

Parhaillaan Reini kuvaa Åsa Larssonin kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa Ruotsissa. Työkiireet ovat pitäneet hänet poissa Heinävedeltä.

”Maallemuutto antoi minulle paljon enemmän kuin osasin toivoa. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Elämä ja ihmiset muuttuvat. En osaa sanoa, missä asun tulevaisuudessa.”

Reini on esiintynyt ja tehnyt musiikkia koko ikänsä. Hän julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa keväällä.

Keikkoja on jo myyty muutamille kesäfestivaaleille.

51-vuotias näyttelijä, kirjailija ja muusikko ei vielä tiedä vielä, mikä hänestä tulee isona.

”En näe töitäni uraputkena ja saavutettuina palvelusvuosina. Jos tekemisen palo sammuu joinain päivänä, keskityn muihin töihin. Se on varmaa, että ensirakastajan rooleja ei tarjota enää kymmenen vuoden päästä”, Reini naurahtaa.

Yksi tosielämän rooli kolmen aikuisen tyttären isää kiehtoo erityisesti.

”Toivon mukaan minusta tulee ukki jonain päivänä. Se olisi hieno ja hyvin vaativa tehtävä.”