Li Andersson vihapuheen syövereissä
7.9.201602:00
Monien maatilojen talous on kovilla. Se, että kesä on paikoin ollut säähistorian sateisin, tuskin helpottaa ahdinkoa, vaikka hallitus lunastikin lopulta lupauksiaan syksyn budjettiriihessä.
Rasitus kuultaa MT:n verkkokeskusteluissa, joita käydään Facebookiin jaettujen uutisten perässä.
Maataloustuotannosta ja etenkin sen tuista syntyy äärimmäisen tulistuneita mielipiteitä aiheista, jotka vielä muutama vuosi sitten olisi kuitattu mustalla huumorilla.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin haastattelu viikko sitten oli tästä esimerkki.
Andersson tarkisti uutisen ennalta. Kun hän olisi silloin korjannut puhuvansa investointitukien eikä kaikkien tukien lopettamisesta, verkkoryöpytys olisi kenties ollut hieman asiallisempaa.
Tai sitten ei. Kahdeksan vuotta tämän lehden verkkotoimittajana on näyttänyt sen, kuinka uskomaton ihminen voi toiselle ihmiselle olla tämän erilaisten mielipiteiden vuoksi. Anderssonin tapaus menee MT:n sivulla rumimpien, minun työvuorolleni osuneiden verkkokeskustelujen viiden kärkeen.
Minut tuntevat tietävät temperamenttini ja sen, että en ole täysin siivo kielenkäytöltäni. Silti Facebook-ketjua lukiessani vuoroin kalpenin ja vuoroin hikeennyin.
Poistin kolme Anderssonin henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyvää uhkausta. Lisäksi häntä nimiteltiin sanoilla, joita ainakaan minä en kykene koskaan käyttämään toisesta ihmisestä. Niitäkin meni siis piiloon.
Moni viljelijä tekee työtään vahvasta kutsumuksesta, halusta tuottaa ruokaa ja työskennellä luonnon kierron asettamin ehdoin. Meistä toimittajistakin monelle työ on kutsumus. Samoin politiikkaan lähdetään sisäisestä halusta muuttaa asioita.
Voisi kuvitella, että kutsumuksesta toimivat pystyvät ymmärtämään, kuinka tärkeää itselle ja siten myös toiselle on ilmaista mielipiteitään.
Se ei siis näytä tämänkään lehden uutiskommenteissa valitettavasti toteutuvan.
Kovaa kieltä käyttävät perustelevat usein ilmaisujaan sillä, että he käyttävät sananvapautta.
Mutta vihapuhe ei ole sananvapautta. Toista ei saa uhata eikä solvata. Ei edes poliitikkoa, toimittajaa, tutkijaa tai muuta julkisessa ammatissa olevaa.
Verkossa julkaistu panettelu, solvaus tai uhkaus voi täyttää kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen tunnusmerkit siinä missä kasvotusten sanottukin. Niille on myös rangaistukset, jotka ulottuvat sakoista vankeustuomioon.
Journalistin ohjeiden mukaan toimitusten ”tulee seurata verkkosivujaan sekä pyrkiä estämään yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen”.
Toimitukset seuraavat keskusteluja ja poistavat henkilökohtaisuuksiin meneviä panetteluja myös toisesta syystä.
Vaikka solvaus ei johtaisi rikosilmoitukseen, se tyrehdyttää keskustelun. Vai viitsiikö moni keskustella sellaisen kanssa, joka hyökkää takaisin loukkauksin?
Vihapuhe ei palvele ketään muita kuin ehkä hetken sitä, joka haluaa purskauttaa raivonsa ulos. Maailma ei sillä parane.
Ruokaa ja ympäristöä koskevien vastakkainasettelujen voimistuminen ei siten ainakaan lisää ymmärrystä siitä, miten tiukoilla monien viljelijöiden talous on jo nyt. Päinvastoin asiallista keskustelua tarvitaan entistä enemmän.
Jään siis odottamaan, että joku viljelijä kutsuu Li Anderssonin tilalleen vierailulle. Kuka tarttuu?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
