Fasaanijahdissa tärkeintä ei ole saalis, vaan erilainen päivä yhdessä

Markku Ruusuvirta (vas.), Päivi Reiman ja Sanna Aalto ovat kaikki koiranohjaajia, jotka tulevat tarvittaessa vetämään metsästysporukkaa. Kuva: Kimmo Haimi

Mielipide

13.11.201921:31

Kolumni

Riitta Mustonen

Näissä jahdeissa saalista tulee aina. Sen varmistaa isäntä Jukka Kivi, joka on aamulla käynyt viemässä linnut metsään. Jotkut fasaaneista karkaavat omille teilleen, mutta suurin osa päätyy iltapäivän päätteeksi havupedille niin sanottuun riistaparaatiin.

Hyvinkääläinen Kivi alkoi järjestää kaupallisia fasaanijahteja kymmenisen vuotta sitten. Jukka ja Mari Kivi luopuivat reilun 30 lehmän lypsykarjasta, koska "alan vaihto on nykyajan trendi ja haluttiin kokeilla muutakin ennen eläkeikää", Jukka toteaa. "Saatiin samalla vähän vapaa-aikaakin."

Alkuun Kivet tarhasivat fasaaneja ja järjestivät sopimusjahteja vantaalaiselle Kuninkaan Erä -yritykselle. Mutta kun Altia tarjosi vuokralle omistamaansa Solttilan majaa, Kivet tarttuivat tilaisuuteen.

"Pantiin Mari kurssille talveksi opettelemaan ruuanlaittoa sadalle hengelle. Siitä se alkoi", Jukka Kivi virnistää.

Mari Kivi on koulutukseltaan viljelylinjan puutarhuri, muttei ole tehnyt koulutusta vastaaavia töitä päivääkään. Jukkakin on käynyt puutarhakoulun ja lisäksi kauppaopiston.

"Bisnestähän tämä on, ja kaupalliset jahdit on osa sitä. Kun ollaan yrittäjiä, niin kaikennäköistä pitää yrittää." Jukka Kivi huomauttaa, että jahtien lisäksi pariskunta tekee paljon pitopalvelukeikkoja, hoitaa Tornatorille kiinteistöjä, viljelee maata ja lisäksi tietysti kasvattaa lintuja. Altialta he vuokraavat majan lisäksi myös sauna- ja majoitustiloja erilaisten ryhmien tilaisuuksiin.

Jukka Kivi (oik.) sytyttää nuotioita ja keittää nokipannukahveja metsästysporukoille. Kuva: Kimmo Haimi

Tänään Solttilassa ei ole asiakkaita, mutta paikalle on tullut kolme koiramiestä tai oikeasti kaksi naista ja yksi mies: Sanna Aalto, Päivi Reiman ja Markku Ruusuvirta. He näyttävät, miten homma toimii.

Jukka Kivi on vienyt kolme fasaania aamulla maastoon. Aallon kolmivuotias lyhytkarvainen saksanseisoja Kaisa päästetään irti, ja se saa käskyn lähteä etsimään lintua.

Kaisa juoksee ryhmän edellä edestakaisin. Aalto tarkkailee koiraa: kun koira jähmettyy paikalleen ja alkaa niin sanotusti seistä vasten linnun hajuvanaa, se odottaa ajokäskyä eli avanssia. Koiranohjaaja ohjaa kaksi metsästäjää koiran molemmille puolille. Nämä lataavat aseensa ja tähtäävät eri suuntiin. Ohjaajan käskystä koiraa ryykää linnun luokse, ja lintu pyrähtää lentoon.

"Koskaan ei voi tietää, mihin suuntaan lintu lähtee. Siksi tähdätään koiran oikealle ja vasemmalle puolelle", Kivi selittää.

Tällä kertaa fasaani karkaa niin kauas, ettei kumpikaan metsästäjä saa tilaisuutta ampua. Lintu häviää metsikköön.

Yleensä fasaanit eivät lennä pitkiä matkoja, ja samasta linnusta voidaan saada uusi tilanne. Koiranohjaaja ohjailee koiraa käsimerkein ja vihellyksin. Jos koira löytää riistan näkymättömistä, pillin vihellyksen kuullessaan se irtoaa seisonnasta ja tulee tiedottamaan, että nyt on riistaa löytynyt, ja se vie metsästäjän pelipaikoille. Nykyisin apuna ovat myös tutkapannat, joiden avulla ohjaaja näkee koiran sijainnin kännykästään tai gps-laitteestaan.

Aamupäivän jahdin jälkeen porukka kokoontuu tulille. Mari Kivi on valmistanut hirvihampurilaisia ja keittänyt nokipannukahvit. Muutaman kilometrin kävelyn ja ulkona olon jälkeen lämmin välipala maistuu rapsakassa syysilmassa taivaalliselta.

Tauon jälkeen ryhmät vaihtavat koiria ja maastoa. Iltapäivälenkin jälkeen syödään jahtilounas. Jotkut ryhmät haluavat vielä saunoa. Lopuksi metsästäjät saavat saaliin mukaansa.

Jukka Kiven mukaan koskaan ei vielä ole käynyt niin, ettei saalista olisi tullut.

"Mutta ei tässä se saalis ole pääasia, vaan tutustuminen ja kontaktien luominen. Kun viettää päivän yhdessä, niin siinä tutustuu eri tavalla kuin vain sähköposteja lähettelemällä."

Päivi Reiman on huomannut, että usein porukassa on yksi tai kaksi, jotka ovat metsästämässä. Muut lähinnä seurustelevat ja nauttivat luonnossa liikkumisesta.

Markku Ruusuvirta vitsailee, että metsästyksessä tärkein asia on, että saa olla kotoa pois. "Ja kyllä tämä aina työpäivän voittaa."

Enimmäkseen jahtiporukat ovat miehiä, mutta viime vuosina naisiakin on tullut mukaan. Takavuosina kumottiin ahkerasti kaatoryyppyjä, mutta nykyisin ne ovat jääneet vähiin. Ei siksi, ettei saalista kaatuisi, vaan koska useimmat haluavat päästä neljän maissa lähtemään kotiin ja ovat liikkeellä autolla, Jukka Kivi on havainnut.

Mari ja Jukka Kivi vaihtoivat navettahommat pitopalveluun ja metsästykseen. Kuva: Kimmo Haimi

Fasaanijahdit alkavat marraskuun alusta ja niitä järjestetään helmikuun lopulle asti. Kivillä on viisi lintutarhaa, joissa on yhteensä vähän toistatuhatta lintua. Kaikki linnut eivät riitä jahteihin, vaan Jukka Kivi joutuu ostamaan lisää.

Jahtipäivä sujuu yleensä niin, että ryhmä tulee aamulla ja nauttii kaikessa rauhassa aamiaisen majalla. Isäntä antaa ohjeita. Turvallisuus on kaiken a ja o, sillä kaikilla on aseet ja on tiedettävä, miten niiden kanssa käyttäydytään.

Aamiaisen aikana päivä valkenee ja voidaan siirtyä ulos.

Kivien yhteistyökumppaneina on muutamia koiramiehiä, jotka tulevat vetämään jahtia. Jos ryhmä on iso, jakaudutaan kahteen tai kolmeen pienempään porukkaan. Sitten lähdetään metsään.

Yhden koiran kanssa kävelee kolmesta viiteen metsästäjää. Tahti on verkkainen: koira juoksee edestakaisin edellä ja hakee lintua, ihmiset juttelevat keskenään.

"Ryhmällä ei saa olla kiire. Kuljetaan aseet taitettuina. Ne ladataan vasta, kun koira seisoo. Seisonnan jälkeen koira saa ohjaajalta käskyn ajaa lintu lentoon", Jukka Kivi selittää.

Kiven maatila on Solttilan Majasta parin kilometrin päässä. Fasaanien tarhaus ja jahdit alkoivat jo kymmenisen vuotta sitten, mutta homma helpottui, kun Solttilan Maja saatiin vuokralle.

Kiven tilalla on nyt viisi pientä fasaanitarhaa. Tarhan rakentaminen ottaa muutaman päivän: alareunaan laitetaan peltiä, etteivät pedot pääse lintujen kimppuun, seiniksi tulee metalliverkko ja katoksi lohiverkko. Jos haluaa hyviä lintuja, tilaa pitää olla kaksi neliötä lintua kohti ja vähän sateensuojaa, Jukka Kivi selvittää.

Keväällä tarhat tyhjennetään. Jäljelle jäävät munat, jotka pannaan hautomakoneeseen. 25 päivän hautomisen jälkeen alkaa piipitys, kun poikaset kesällä syntyvät.

Linnut syövät ensin tehdasrehua ja syksyllä aletaan antaa vehnää, kauraa ja hernettä. Lisäksi on hyvä olla jotain stressirehua, kuten omenoita tai porkkanoita.

Homma kannattaa, kun vain saa jahteja kaupaksi, sanoo Jukka Kivi. "Mutta ei sillä rikastu. Tarhat pitää keväällä huoltaa ja hautoma-aikaan ja poikasvaiheessa hoitaa päivittäin. Syksyllä, kun linnut ovat suuria, linnut selviävät viikonkin, kun panee ruokinta-automaatit täyteen. Tulee parempia lintuja, kun ei käy tarhalla joka päivä, etteivät ne kesyynny."

Solttilan Maja sijaitsee riistanhoitoalueella Hyvinkäällä. Se on Altian omistuksessa. Kuva: Kimmo Haimi

Jahdin hinta on kiinni osallistujamäärästä ja siitä, montako lintua ottaa. "Yleensä ottavat neljä lintua per ukko ja ruokailut päälle. Jotkut haluavat, että lintuja on säkkikaupalla, vieri vieressä. Mutta monille ampuminen ei ole tärkein asia, vaan hauska ulkoilupäivä. Aina on porukassa joku tarinankertoja", Jukka Kivi tietää.

Jukka ja Mari Kivi pyörittävät pitopalvelua omin voimin, ja jahteihin mukaan tulevat koiranohjaajat. Jukan sisko Paula Raita auttaa keittiössä, kun tulee iso ryhmä.

"Onhan se melkoinen orkesteri. Kanakoirajahdeissa meitä on enimmillään 18 ja kolme koiraa. Meidän tiimin täytyy osata toimia – hymyillä, vaikkei hymyilyttäisikään, koska ollaan palvelemassa maksavia asiakkaita."

Saalista jahdissa tulee aina, enemmän tai vähemmän, mutta hienointa on seurata asiansa osaavan koiran työskentelyä riistatilanteessa.

Moni haluaisi tulla pelkästään metsästämään, mutta sellainen ei juuri tuo tuloa yrittäjille. Siksi Kivet pyrkivät aina myymään myös ruokailut jahtipakettiin. Kymmenen hengen ryhmän jahtipäivä ruokailuineen maksaa noin 2 500 euroa plus alvin.

Jukka Kivi metsästää itsekin, lähinnä hirviä ja peuroja, mutta jahtipäivinä hän panee kanakoiramiehet metsään ja keskittyy päivän organisointiin.

Hyvä jahti on Kiven mukaan paljon kelistä kiinni. Pahin keli on helmikuinen hankikanto ja lunta metri: ei kanna ihmistä, mutta fasaania kyllä. Pienikin rasaus, niin lintu pääsee karkuun.

Parasta on, kun lunta on kymmenisen senttiä. Siinä koirat ja ihmiset pääsevät hyvin liikkumaan, mutta fasaania upottaa. Lisäksi vielä pieni tuuli, niin seisoja pystyy hakemaan linnun ilmavainuisesti. Saalis on varma.