Hidastamalla makeaan elämään

Lukijalta

Kantrin lukijaäänestys osoitti jälleen kerran, että elämäntarinat ja -muutokset kiinnostavat aina: Makea elämä maalla, viidenkympin virstanpylväs ja turvapaikanhakijoiden tarina saivat kärkikaksikon jälkeen seuraavaksi eniten ääniä.

Kantripaidan voittivat tällä kertaa:

Arvo Rautio, Laikko

Ritva Lassila, Minkiö

Anna-Liisa Rauhala, Kannus

Riitta-Liisa Myllymäki, Kyröskoski

Martti Lempinen, Hietoinen

Hidasta edes vähän kolahti niin, että olen lukenut sen monta kertaa.

Mielenkiintoinen ja meidän perheelle ajankohtainen luettava aihe on Hidasta edes vähän. Luen aina Kantri-lehden alusta lopuun, sillä lehti on täynnä asiaa eikä mikään juorulehti.

Alli Haapakoski, Kuluntalahti

Kaikki jutut ovat todella hyviä ja koko lehti mahtava. Parhaaksi äänestän Hidasta edes vähän.

Pirkko Pekki, Lemi

Paras juttu oli Kaikenkarvaisten potilaiden parantaja. Oli mielenkiintoista lukea nuoren eläinlääkärin vaihtelevasta työpäivästä.

Kiitos ihanasta lehdestä, jota meillä lukee koko perhe! Hyvää alkanutta vuotta lehden tekijöille ja lukijoille!

Elina Hautalahti, Nivala

Paras juttu oli Makea elämä maalla. Ihana lehti teillä! Hetki sitten maalle muuttaneena Kantri yllätti monipuolisuudellaan. Hienoa, kun teette juttuja kädentaitajista.

Essi Väisänen, Vesilahti

Taas oli paljon mielenkiintoista luettavaa. Parhaaksi koin kirjoituksen Makea elämä maalla. Siinä oli tehty rohkea elämänmuutos kypsässä iässä ja osattiin olla onnellisia muutoksesta.

Anitta Isoranta, Jämsä

Makea elämä maalla kolahti, koska olen pian viisissäkymmenissä eli saman ikäinen kuin Maija Törmänen kymmenen vuotta sitten tehtyään ison elämänmuutoksen. Eikä vain Maijan ikä, myös työtilanteeni on samankaltainen ja mietityttää, voisiko sitä tehdä elämässä jotain muutakin.

Kiitos sinne Kantrin toimitukseen mukavista jutuista! Varsinkin joulukuun numero tuli luettua pariinkin kertaan, kun oli täynnä hyviä juttuja.

Merja Juhola, Mathildedal

Kaikki jutut ovat enemmän tai vähemmän hyviä. Mutta voiton vei Makea elämä maalla.

Voi meitä kun emme uskalla ottaa ratista kunnon otetta ja kääntää elämäämme uusille raiteille. Tämä juttu varmaan antoi uutta uskoa siihen, että pärjää, kun päättää niin.

Lilja Keränen, Uimaharju

Alan valituksen samalla tavalla kuin Liisa Haapavedeltä edellisen Kantrin Lukijalta-palstalla: On hirveä vääryys valita vain yksi hyvä, suosituin, juttu älyttämän hyvästä lehdestä.

Jos on ihan pakko valita vain yksi, se on Onko heille sijaa, joka sopii joulun lehteen kuin nenä päähän. Olen pakolaiskiintiöiden innokas kannattaja, mutta on kai pakko uskoa, että osa on todella paossa henkensä kaupalla.

Makea elämä maalla oli puolestaan niin elämänmyönteinen, että antaa puhtia omaankin elämään.

Marianne Pakola, Helsinki

Suosikkijuttu oli ehdottomasti ”Onko heille sijaa”. Ajateltavaa suomalaisille näin joulun aikaan...

Pirjo Rahtu, Peipohja

Kantri-lehti oli taas hyvää luettavaa kauttaaltaan. Pari juttua erikoisesti kiinnosti. Irakilaisparin kohtalokas Suomeen tulo oli koskettava. Ja toinen kiireisen joulunajan valmistelujen jälkeen annettu ohje: Hidasta edes vähän. Tarpeellinen neuvo meille monille.

Maaseudun kasvatti

Pylkkäsellä on asiaa. Kai Lehtinen on minulle oikein sukulaissielu, sellainen korven kätköissä eläjä ja luontoa rakastava.

Minulla on kissa, musta kollipoju, jonka nimi on Mosku. Pylkkänen kiinnostaa myös erittäin paljon.

Hilkka Saarinen, Humppila

Mielestäni koko lehti oli täynnä hyvää asiaa. Luin suurimman osan lehden jutuista. Koskettavin oli mielestäni iranilaispariskunnan tarina.

Marja Kiukas, Hamina