Talouskasvu ei yksin riitä

Työpaikat katoavat, tuotanto supistuu, taantuma on syventynyt suoranaiseen lamaan, kuntien ja valtion taloudet ovat rapakunnossa. Kunnat ja valtio ottavat velkaa velan päälle, elellään odottavissa tunnelmissa, toivotaan, toivotaan -mielentilassa.

Nykyinen hallitus on liian iso kirjo ristiriitoja ja kompromisseja, ei tule konkreettisia päätöksiä. Monet poliitikot ja vaikuttajat kuittaavat ahdingon väliaikaisena ja lamasta johtuvana. Odotellaan seuraavaa nousukautta kuin kuuta nousevaa.

Väitän, että liian monet päättäjistämme eivät ymmärrä, mitä tapahtuu. Seuraava talouskasvu ei korjaa rakenteellisia ongelmiamme. Tulevaisuuden talouskasvu koskettaa entistä pienempää, entistä suuremmassa yltäkylläisyydessä elelevää eliittiä.

Suuri joukko kansalaisia on pudonnut pysyvästi työelämän ulkopuolelle, ja näitä ihmisiä on eri ammateista ja tuloluokista.

Minulla on tallella lehtileike Aamulehdestä (1.3.1998). Kirjoituksessa käsitellään Martinin ja Schumannin teosta ”Globalisaatioloukku”.

Tutkimuksessa ennustetaan, että viidennes maailman ihmisistä riittäisi pyörittämään koko talouselämää. Talouden globalisaatio tarjoaa suuryrityksille ja suurpääomalle mellastuskentän, jossa pienet yritykset pyyhkäistään sivuun.

Jäljelle jäävät suuryritykset eivät tarjoa työtä kuin viidennekselle maailman kansalaisista. Loput ihmisistä syrjäytyvät turruttavan massaviihteen suurkuluttajiksi tai työttömyyskortistossa eleleviksi pikkuasioiden puuhastelijoiksi.

Kirjassa ennustetaan, kuinka poliittisesta valvonnasta vapautettu suurpääoma suistaa raiteiltaan jopa kokonaisia valtioita ja niiden yhteiskuntajärjestelmiä. Tutkijoiden mukaan kansalaisten tasa-arvoiset mahdollisuudet ja perusturvallisuuden taannut hyvinvointivaltiomalli tulisi tiensä päähän.

Kuulostaako tutulta? Tämä on nyt sitä, mitä tapahtuu koko ajan.

Ainoa asia, mikä itseni on tässä yllättänyt, on se, kuinka nopeasti kaikki tapahtuu. Lisäksi, aina ei tarvita edes ylikansallisia ulkomaisia suuryrityksiä, omat kotimarkkinoilla toimivat suuret yrityksemme ovat oivasti mukana tässä pelissä.

Globalisaatiohaasteen lisäksi meillä on ennennäkemätön teollinen ja tuotannollinen rakennemuutos. Automaatio- ja robottiteknologia kehittyvät päätä huimaavaa vauhtia. Nämä alat tarjoavat suomalaisillekin töitä nyt ja tulevaisuudessa, mutta massojen työllistäjiksi niistä ei ole.

Päinvastoin, on hyväksyttävä, että tämän kaltainen kehitys vie enenevässä määrin ihmiskäsillä tehtyä työtä. Pitkälle viety teknologia aiheuttaa siten tahattomasti työttömyyttä.

Mitä voisimme tehdä? Yksi mahdollisuus on tehdä niin sanottu sisäinen devalvaatio. Lasketaan elintasoa täällä, jotta vientiteollisuus elpyy. Verotus, ja ennen kaikkea työn verotus, on pakko pistää uusiksi.

Ihminen ei pärjää robotille. Ihmiskäsillä tehtävä työ on pistettävä verottajan erityissuojeluun.

Meitä viedään levein hymyin ja välkkyvin hampain kohti globaaleja vapaakauppasopimuksia ja kohti EU:n liittovaltiota. Kyseiset toimet käsittääkseni vauhdittavat globalisaatioloukkua, ja tällaisille sopimuksille olisi voitava sanoa selkeä ei, mikäli hyvinvointiyhteiskunnan etu sitä vaatisi.