Petri ajoi tuhansia kilometrejä ja käytti paljon rahaa tuntemattoman isänsä etsimiseen: ”Nyt tiedän kuka olen”

Tuntemattoman perheenjäsenen etsiminen vaatii monesti aikaa, rahaa ja vaivannäköä. Kuvituskuva ei liity jutun henkilöihin. Kuva: Stiina Hovi

Viime vuonna Petri oli työpaikan kurssilla, kun hän vilkaisi ohimennen dna-testipalvelun tuloksia. Hän näki läheisen osuman, joka ratkaisi isän henkilöllisyyden. Tunnekuohu oli niin voimakas, että hänen oli lähdettävä siltä istumalta kotiin.

”Lysähdin kotisohvalle ja katselin epäuskoisena dna-tuloksia. Olin juossut kolme vuotta ympäri Suomea tekemässä testejä ja sitten yksittäinen osuma toi isäni esiin”, nelikymppinen Petri muistelee.

Petrin lapsuus oli rikkinäinen. Hänen äitinsä tuli raskaaksi alle 18-vuotiaana. Hän jätti Petrin hoidettavaksi vanhemmilleen pian syntymän jälkeen. Sen jälkeen poika näki äitiään harvoin eikä isästä ollut tietoa.

Isovanhemmilla oli vielä hoidettavanaan myös alaikäisiä lapsiaan, mutta rakkautta ja huolenpitoa riitti myös Petrille. Hän piti isovanhempiaan kuin omina vanhempinaan.

Kouluiässä Petri havahtui isättömyyteen ja siihen, ettei hänen elämänsä ollut täysin normaalia. Kun muut pojat kävivät kalassa isänsä kanssa, Petrin kalakaverina oli oma eno.

Kun Petri oli 15-vuotias, täti kertoi löytäneensä Petrin isän. Tädin mukaan mukaan Petrin isä on mahdollisesti mies, jonka kanssa äidillä oli lyhyt suhde. Myös mies piti isyyttään mahdollisena.

”Isän löytyminen oli minulle onnenpotku ja siitä alkoi meidän yhteinen tarinamme. Tosin hälytyskelloni soivat. Vaikka hän vannoi olevansa isäni, hän ei suostunut vahvistamaan isyyttään dna-testillä.”

Petrin isäkseen luulema mies kuoli vuonna 2013. Vuonna 2016 uudistunut isyyslaki mahdollisti isyyden vahvistamisen takautuvasti, joten Petri päätti selvittää asian.

Oletetusta isästä oli kuolemansyyntutkinnan yhteydessä otettu kudospala, josta saatiin oikeuden päätöksellä tarvittava dna-näyte.

Dna-testin mukaan kyseinen mies ei ollutkaan hänen isänsä. Kun Petri sai kuulla asiasta, elämä musteni totaalisesti.

”Hyppäsin lentokoneeseen ja menin kaverini luokse pieneen ranskalaiskylään. Nollasin pääni viskillä. Viikon päästä päätin, että etsin oikean isäni, kävi mitä tahansa.”

Samalla Petrin ja äidin välit ajautuivat välirikkoon, eikä Petri halua olla enää missään tekemisissä äitinsä kanssa.

Tuntemattoman isän etsiminen oli iso urakka. Petri ajoi tuhansia kilometrejä hakiessaan näytteitä mahdollisilta sukulaisiltaan eri puolelta Suomea. Hän teki 13 dna-testiä. Etsimiseen kului tuhansia euroja.

Petri meni kylään tuliaisten kanssa ja hän kuunteli rauhassa ihmisten tarinoita. Oletuksena oli, että testatut henkilöt voisivat olla Petrin isän lähisukulaisia. Kaikki henkilöt suostuivat antamaan näytteen.

”Etsiminen vaatii perehtymistä, sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Mitään ei tapahdu sormia napsauttamalla. Kun tekee dna-testejä, on kunnioitettava toista osapuolta. Asiat on osattava esittää oikealla tavalla eikä ketään saa painostaa.”

Isän henkilöllisyyden ratkaisi lopulta Ancestryn dna-palvelu. Osumien joukossa oli Petrille ennestään tuntematon serkku. Petrin onneksi serkun sukunimi oli harvinainen. Koska oletetun serkun tietoja ei löytynyt numerotiedustelusta, Petri alkoi soitella saman sukunimisille henkilöille.

”Kun soitin eräälle miehelle, hän kertoi, että kyseinen henkilö on hänen isänsä veljenpoika Yhdysvalloissa. Totesin hänelle, että sitten me taidetaan olla veljeksiä”, Petri muistelee.

Viime joulukuussa koitti Petrin elämän suuri päivä, kun hän sai käräjäoikeudelta vahvistuksen, että hänellä on isä. Viimeinen prosessi on vielä kesken. Petri aikoo ottaa isänsä sukunimen.

Petri haaveili, että kun isä vihdoin löytyy, hän menee tämän oven taakse kalastusvälineiden kanssa ja pyytää kalareissulle, jota hän on odottanut jo vuosikymmeniä.

Yhteistä kalareissua ei tullut koskaan. Petrin isä kuoli syöpään vuonna 2017.

”Vaikka en ehtinyt tavata isääni, nyt minulla hautapaikka, missä voin muistella häntä. Myös kuulemani tarinat ja valokuvat tuovat helpotusta siihen, että isää ei enää ole.”

Petri on selvittänyt, että hän sai alkunsa yhden yön kohtaamisessa ja hänen isänsä ei tiennyt hänen olemassaolostaan.

Isättömyys on tehnyt elämästä rikkonaisen. Petri on kuitenkin pärjännyt hyvin. Hän on ammatissaan arvostettu, useita ammattitutkintoja suorittanut ja hyvin toimeentuleva mies.

Isän löytämiseen liittyvä henkilökohtainen prosessi on vielä kesken.

”Koko elämä meni uusiksi isän löytymisen jälkeen. Tämä vaatii pureskelua. En ole saanut vielä vastauksia kaikkiin asioihin.”

Erityisesti Petriä vaivaa yksi asia. Jos hän olisi tehnyt Ancestryn dna-testin kolme vuotta aiemmin, hän olisi saattanut nähdä isänsä elossa.

”Tein kyseisen testin liian myöhään, koska sitä ei pidetty kovin tarpeellisena sukututkimuspiireissä. Tehtyä ei voi kuitenkaan muuttaa”, hän toteaa.

Isän löytymisen myötä Petri sai elämäänsä veljen. Hän on käynyt veljensä kanssa Yhdysvalloissa asti tapaamassa ”uusia” sukulaisiaan.

”Olemme samanhenkisiä puuhapetejä, Meillä on samanlainen huumorintaju ja viihdymme toistemme seurassa”, Petri iloitsee.

Petri näyttää valokuvia isästään ja itsestään nuorena. Yhdennäköisyys on tyrmäävä.

Petri kokee saavuttaneensa sisäisen rauhan ja osaa luottaa tulevaisuuteen.

”On mahtavaa löytää omat juurensa. Nyt tiedän, kuka olen ja mistä olen tullut.”

Petri esiintyy vain etunimellään perheensä yksityisyyden suojaamiseksi.