Entäs jos jenkit ovatkin oikeassa?

EU:n ja Yhdysvaltojen väliset vapaakauppaneuvottelut repivät tuottajakenttää. Moni ihmettelee, miksi MTK:n johto suhtautuu vapaakauppaan myötäsukaisesti, jos maatalouden kannalta neuvotteluissa on pelkkää hävittävää.

Yleisönosastoilla ja sosiaalisen median keskusteluissa päällimmäiseksi näyttävät nousevan kirkuvat vastalauseet, joissa Amerikka, suuryritykset ja kapitalismi uhkaavat hävittää suojaisan lintukotomme.

Lähtökohtana tuntuu kaikilla olevan, että me olemme kaikessa oikeassa ja amerikkalaiset ovat kaikessa väärässä.

Entä, jos amerikkalaiset ovat sittenkin oikeassa? Ainakin talouspolitiikassa he ovat olleet.

Finanssikriisi alkoi 2007 Yhdysvaltojen holtittomasta asuntolainakuplasta. Amerikkalaiset kuitenkin pääsivät kuopasta ylös parissa vuodessa, kun Euroopassa rämmitään edelleen.

Yksi vertailu kertoo olennaisen.

2010 työttömyysaste oli 10 prosentin tuntumassa sekä USA:ssa että EU:ssa. Viidessä vuodessa työttömyys on puolittunut Amerikassa. Euroopassa ei ole tapahtunut mitään.

Jenkkien talousresepti on ollut yksinkertainen. Huonot pankit pantiin lihoiksi, hyvät pelastettiin veronmaksajien rahoilla. Setelipaino pantiin laulamaan ja velkaa otettiin surutta.

EU:ssa keskityttiin vastustamaan. Vastustettiin pankkien pilkkomista, vastustettiin niiden tukemista. Velanottoa ja leikkauksia vastustettiin molempia yhtä aikaa. Setelirahoitusta vastustetaan edelleen.

Suurin ero on kuitenkin työmarkkinoilla. Amerikassa ne joustavat talouden mukana. Euroopassa ay-liike vastustaa kaikkea.

Sama asetelma toistuu kauppaneuvotteluissa. EU vastustaa investointisuojaa, geenimuuntelua, hormonilihaa, kloorikanaa ja ylipäätään kaikkea amerikkalaista. Meille on suorastaan kunnia-asia vastustaa amerikkalaisia suuryrityksiä, tehotuotantoa ja kasvotonta kapitalismia.

Kaiken vastustamisen keskellä jonotamme kuitenkin amerikkalaisia älypuhelimia, roikumme aamusta iltaan amerikkalaisessa sosiaalisessa mediassa ja lopun aikaa katsomme amerikkalaisia tv-sarjoja. Vastustamme hormonilihaa, mutta Amerikan reissulla puremme pihviä vesi kielellä.

Suomalaisiin kauppoihin on viime vuosina ilmestynyt ”Amerikka-hyllyjä” jotka pursuavat kelvottomia sokeriliemiä ja ties mitä gm-maissitärkkelyksestä valmistettua moskaa. Kummasti ne kuitenkin vetävät asiakkaita.

Kammottavin uhka Atlantin takaa on hormoniliha. Lehmien piikittäminen on vastenmielistä ja luonnotonta. Kiistelyä on jatkunut 1980-luvun alusta saakka, jolloin EU:ssa kiellettiin kasvuhormonien käyttö lihan ja maidon tuotannossa.

Eurooppalaisten viranomaisten mukaan tuotteet ovat terveydelle vaarallisia, amerikkalaisten mielestä täysin turvallisia. On vaikea sanoa kummat ovat oikeassa. Luultavasti hormonijäämät ovat isoina pitoisuuksina haitallisia, mutta onko lopputuotteissa sellaisia määriä, että niillä olisi mitään merkitystä?

Kasvuhormoneja on käytetty Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa 1950-luvulta lähtien, eikä suurempia haittavaikutuksia ole havaittu.

Eettisyys ja eläinten hyvinvointi puhuvat hormoneja vastaan, mutta toisaalta ne tehostavat rehun käyttöä, mikä tarkoittaa, että lihakilo tai maitolitra saadaan aikaan pienemmällä pinta-alalla. Se taas vähentää kasvihuonepäästöjä.

Hormoneilla ei ole Euroopassa yhtään puolustajaa, mutta geenimuuntelusta sentään kiistellään. Vastustamiselle löytyy pitkä lista tunteisiin perustuvia argumentteja. En minäkään mielelläni söisi gm-ruokaa. En tosin tiedä miksi. Mitään järkevää syytä siihen ei ole.

Usein sanotaan, että gm-vapaus olisi Suomelle kilpailuvaltti. Se voisi ollakin, jos gm-tuotteita olisi markkinoilla. Nyt ei ole mitään syytä maksaa lisähintaa gm-vapaudesta, kun mitään muuta ei ole edes tarjolla.

Suurin uhka vapaakauppasopimuksessa taitaa olla se, että amerikkalaiset ovat oikeassa. Kaikesta hurskastelusta huolimatta mekin ostaisimme hormonilihaa ja gm-ruokaa, jos sitä vain jostain saisi.

Vapaakaupan vaihtoehto on käpertyä lintukotoon ja suojella itseämme kilpailulta ja tehokkuudelta. Kysymys kuuluu onko meillä siihen varaa? Lintukodosta kun on kovaa vauhtia tulossa konkurssipesä.

niklas.holmberg@

maaseuduntulevaisuus.fi