Hirmu poru hirviluvista
Reijo Vesterinen: ”Etelä-Suomessa metsästäjät ovat jo oppineet, ettei kaikkia myönnettyjä pyyntilupia tarvitse käyttää.”Osassa valtakuntaa on nostettu hirmuinen parku hirviluvista. Lupia ei tällä kertaa ole metsästäjien mielestä liian vähän vaan liian paljon.
Suurinta meteliä pitävät lappilaiset. Siellä on muutaman vuoden ajan totuttu runsaisiin lupa- ja kaatomääriin. Nyt kun hirvikanta on metsästetty harvemmaksi, lupamäärät ovat jääneet vielä suuriksi.
Kukahan ne luvat on anonut?
Ainakaan Keski-Suomessa ei nykylakien mukaan ole mahdollista myöntää anottua enempää pyyntilupia. Enkä usko, että Lapissakaan, vaikka avustajamme tässä lehdessä 18. marraskuuta niin kirjoittikin.
Lappilaiset syyttävät riistantutkimusta, joka on metsästäjien mielestä arvioinut hirvien määrän liian suureksi.
Merkillepantavaa on, että suunnilleen samat henkilöt syyttävät riistantutkimusta siitä, että suurpetolupia on liian vähän. Petokannat on arvioitu puolestaan liian pieniksi.
Lapin laajoilla selkosilla hirvien ja muiden eläinten määrän arvioiminen saati laskenta on enemmän tai vähemmän arvailua. Lappilaiset tuntuvat vannovan lentolaskentojen nimiin, etelämpänä niistä on pitkälti luovuttu epävarman tuloksen ja kalliin hinnan takia.
Keskitalvella paksun lumen aikaan tehty lentolaskenta ei kerro sitä, missä hirvet ovat metsästysaikaan syys-joulukuussa.
Etelä-Suomessa metsästäjät ovat jo oppineet, ettei kaikkia myönnettyjä pyyntilupia tarvitse käyttää. Pyyntilupamäärä on ehdoton yläraja.
Tosin on niitäkin lihanhimoisia seurueita, jotka yrittävät tappaa alueeltaan viimeisenkin hirven. Pitkässä juoksussa siitä kärsii vain porukka itse.
Siinä pitäjässä, jossa itse hirviä metsästän, kymmenen seuraa hakee pyyntiluvat yhdessä. Riistanhoitoyhdistys suositteli ja puolsi lupamäärän reipasta lisäystä viimevuotisesta, vaikka tunnusluvut hirvikannan laskusuunnasta olivat nähtävissä.
16 pyyntilupaa jätettiin pankkiin.
Nyt näyttää siltä, että pankkilupia tarvitsee yksi ainoa seurue, loput jättävät ilmeisesti osan luvistaan käyttämättä. Hirvikanta on sopivan harva.
Metsästäjät itse päättävät, milloin jahti lopetetaan.
Naapuripitäjässä ainakin yhdeltä seuralta luvat loppuivat kesken. Kun seura oli yksin hakijana, pankkia ei ole. Alueelle jäi tänäkin vuonna liikaa hirviä.
Lupien käyttöaste eli entinen kaatoprosentti on desimaalitarkka luku, johon on helppo tarttua.
Lupien käyttöasteeseen tuijottavat vielä esimerkiksi metsänomistajaorganisaatiot. Runsaiden hirvikantojen alentamiseksi metsänomistajat ovat edusmiestensä suulla käyttäneet kaikki vaikuttamisen keinot valistuksesta kiristykseen.
Tänä syksynä etelän hirvien pyyntiä ja määrän arviointia on vaikeuttanut lumen puute. Vaellukset talvilaitumille eivät ole vielä edes alkaneet.
Kattavin tieto hirvikannasta ja sen rakenteesta saadaan havaintokorteista, jotka jokainen hirviseurue täyttää jokaisena jahtipäivänä. Metsästyksen päätteeksi tehty arvio jäävästä hirvikannasta on kunkin porukan oma näkemys.
Jos havaintokortin jäävä kanta ja jahtipäivinä nähdyt hirvet ilmoitetaan rehellisesti, voidaan päätellä ainakin hirvikannan kehityssuunta.
Ihmettelenkin sitä eteläsavolaista seuruetta, joka väärentää kaatoilmoitukseen jopa kaadettujen eläinten sukupuolen. Tuskinpa sen seurueen kanta-arviokaan on totuudenmukainen.
Mitä porukka kuvittelee menettelyllä voittavansa?
Koska seurueet lopettavat pyynnin eri aikaan, osa hirvistä lasketaan kahteen kertaan. Vastaavasti osa hirvistä jää havaitsematta, laskematta ja arvioimatta.
Nykyisen hirvitutkijan äärimmäisen niukka tiedottamislinja antaa mahdollisuuden spekulaatioille ja arvailuille. Vastaavasti osalle metsästäjistä ei kelvannut hänen edeltäjän-edeltäjänsä runsas tiedottaminen suosituksineen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

